Mitä kehrääjä toivoisi lahjaksi?

kehraaja_ja_rukki

Kehrääjän vuoden viimeisenä haasteena onkin pohtia kehrääjille sopivia lahjoja. Hinnan ei tarvitse olla korkea ja monia asioita voi tehdä jopa itse. Mutta tässä ja nyt ei tarvitse pidätellä itseään, mitä sinä toivoisit joululahjaksi kehruun maailmasta? Kerätään toiveita nyt vain kaksi viikkoa, niin niitä ehtii toteuttamaankin. Toiveita lisätään tähän blogiartikkeliin, sitä mukaa kuin niitä Rukkikuiskaajalle saapuu.

Pst: Tähän keskusteluun voi sitten vinkata Joulupukin apulaisille jos heillä on vaikeuksia keksiä sitä täydellistä lahjaa kehräämiseen hurahtaneelle.

Mitä kehrääjä toivoisi joululahjaksi, ilmaisista lahjoista kalliisiin:

  • Rukkikuiskaajan hartain toive olisi, että joku järjestäisi ensi vuodeksi kehruuhaasteen. Ei sen tarvitse olla samanlainen kuin Kehrääjän vuosi, esimerkiksi joka toinen kuukausi tuleva haaste olisi myös hauska.
  • Aikaa, tilaa ja terveyttä kehrätä. Nämä toiveet kannattaa perheenjäsenten ja ystävien laittaa korvan taakse…
  • Kehruukirjallisuutta suomeksi ja suomi-englanti -sanasto. Sanastotoive toteutetaan muuten ensi vuonna…
  • Kuituja. Nyt kannattaa suosia kotimaista, esimerkiksi Rukki ja rautapata löytyy Senaatintorilta…
  • Vyyhdinpuut tai viipsinpuut, hinta n. 34 € esim. Toikalta.
  • Villakammat Gammeldagsista, hinta n. 150 €.
  • Pystyrukki, hinnat n. 350 € ->. Bliss eli ns.ikearukki on oikein hyvä ja halvin vaihtoehto.
  • Tapulien avaaja (wool picker), hinta n. 400 €.
  • Karstamylly, hinta 470 € kuten tämä Louetin suosittu malli.
  • Angora-kani tai useampi, hinta kasvattajalta n. 60 €. Rukkikuiskaaja ei kannata eläinten antamista joululahjoiksi, mutta lahjakortti kaniin, hoitokurssiin ja kanin koppiin olisi ihan toimiva lahja.

Tallenna

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Marraskuun pesusavotta

Jos tuntee elämänsä tylsäksi ja haluaa vähän draamaa, niin aina voi kysyä kehrääjiltä miten he pesevät villansa. Kurssien alussa tästä aiheesta on aina saanut vääntää ja vääntää kättä. Moni muistaa kivenkovaa, että ”äiti ei ikinä pessyt villaa”. Pesikö äiti sitten lampaat?

Amos Aldenia, The big book of handspinning -kirjan kirjoittajaa lainatakseni, en keksi yhtäkään syytä kehrätä likaista villaa. Kenties historian elävöittäjät haluavat kokeilla pesemättömän villan käsittelyä, mutta onko sillekään arkeologisia todisteita?

Kirjoitin artikkelin villan pesemisestä ja se onkin Rukkikuiskaajan luetuin juttu. Tällä ohjeella, joka minulla toimii erinomaisesti, on muutama ihminen saanut aikaiseksi puhtaan ja tiiviin villaisen jalkapallon. Tämä todistanee sen, että villan kanssa oikoteiden ottaminen on hankalaa.

Kehrääjien killan tiedottaja Kaisa on kirjoittanut meille mahtavan blogitekstin, jossa lähes kaikki syyt ja vaihtoehdot villan pesemisestä on käyty läpi. Jos Rukkikuiskaaja pitäisi tenttejä, niin tämä olisi pakollista luettavaa.

ivin kirjeestä käy selväksi, että hän kuuluu Rukkikuiskaajan ja Kaisan kanssa samaan koulukuntaan. Hauskana apuvälineenä on salaattilinko, joka varmasti nopeuttaa villan kuivumista.

Sotkamon ahkerat kehrääjät ovat kokeilleet perinteisiä pesutapoja, mutta myös jotakin hieman erikoisempaa, nimittäin hiivapesua. Kokeilusta lisää voi lukea heidän lähettämästään kirjeestään.

Petran pesukokeilussa käytettiin luonnon voimia. Vanhaan porkkanapussiin pakattu talvivilla sai olla omissa oloissaan Suomen kesässä, vuoroin kastuen ja kuivuen. Petran omin sanoin: ”Helppohan tuo pesu noin olikin, vaan en laiskana ihmisenä viitsinyt pussille tehdä yhtikäs mitään ennen syksyä. Eli nostin sen lampolaan ja totesin ettei tää oo mun juttu. Liian hidasta ensinnäkin ja toisekseen sitä olis pitänyt väliin käydä kääntelemässä ja ehken ei niin paras pesupaikka tuohon hommaan ole hiekkamaa. Linnutkin tekivät omia tuhojaan nokkimalla villoja ja tuo pussikin olis voinut olla paremmin Suomen suloista kesää kestävä. Keskellä villakerrosta oli suht ok puhdasta villaa, päällä hiekanpölyä ja alla oli kaikki muut… Kokeiliskohan lumipesua villalle tälle talvea?”

petran_kesapesu

Näin artikkelin lopuksi vielä kuvallinen todiste sille miksi Rukkikuiskaaja suosittelee villan pesemistä. Kuvasin Myllymäen lampolassa köllötteleviä lampaita kun kaveri sitten päästi annoksen papanoita toisen selkään. Puhtaus on puoli kehräystä!

lammas_kakkii_kaikkialle

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Marraskuussa kehrääjä innostuu

Jos kansanomainen kehrääjän vuosi päättyi laskiaiseen, niin marraskuussa se alkaa. Martin lortti eli vyyhti lankaa pitäisi roikkua seinällä jokaisella kehrääjällä Martin päivänä 10.11.

Kaisan, Katariinan tai Kaarinan päivä on 25.11. ja silloin on ollut vuoden tärkein keritsemispäivä: ”Kaisan villa ei katoa”. Onko päivä oikeasti paras päivä keriä kierä- eli syysvilla? Vai onko kyseessä pyhään Katariinaan liittyvä uskomus? Pyhä Katariina yritettiin teloittaa teilipyörällä, joka kuitenkin halkesi ja siksi murhatyö tehtiin loppuun miekalla. Kansa on tulkinnut pyhimyksen tunnukset teilipyörän rukinpyöräksi ja miekan värttinäksi. Nopeasti katsottuna nuo samat kehräysvälineet näyttävät löytyvän myös Caravaggion upeasta maalauksesta.

pyha_katariina_ja-pyora

Jos villat keritään nyt, niin mitä niille seuraavaksi tapahtuu? Kehrääjän vuoden haaste tarttuu marraskuussa tähän paljon kipakkaa keskustelua herättävään aiheeseen mitään tapaa tuomitsematta.

  • Kerro kuinka käsittelet villan ennen karstausta. Jos pestään, niin miten pestään? Jätetäänkö pesu väliin kokonaan? Jos hapatetaan, niin miten hapatetaan? Tuuletetaanko vai upotetaanko veteen?
  • Jos aina peset villat, niin kokeile kehrätä pesemätöntä. Myös päinvastoin, jos aina olet kehrännyt pesemätöntä, niin kokeile nyt pestyä villaa. Rukkikuiskaajalta löytyy yhdenlainen pesuohje, mutta se ei suinkaan ole koko totuus villan käsittelystä.
  • Laittakaa kuvia ja tekstiä marraskuun loppuun mennessä, niin nostetaan yhdessä lammas pöydälle.
Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Villamarkkinoiden mahtava valikoima

Lokakuun haasteeseen vastattiin innokkaasti ja onkin mahtavaa nähdä kuinka suomalaisia lampureita arvostetaan. Suositelkaa näitä markkinoita kaikille vasta-alkajillekin, niin saavat hyviä kuituja alusta alkaen.

sotkamon_villamarkkinat_4.jpg

Sotkamolaisten villan lajittelua.

Rukkikuiskaajan iloksi haasteeseen tarttuneet ovat hoitaneet mainostuksen kirjeillä, joten pidemmittä puheitta päästän heidät ääneen.

ivin kirjeessä on mainittu useita suomalaisia villantuottajia ja hienosti myös kuvattuna näiden tilojen villoista kehrättyjä lankoja.

Sotkamosta tulleessa kirjeessä kuvattiin käyntiä villatilalla testaamassa kerintätaitoja. Joistain villoista tuli jopa vähän jakamisen vaikeutta, mutta tarinalla on onnellinen loppu.

Petran kirjeessä voi lukea lampurin vuodesta kuvien kera. Erityisen hauskoja ovat paimenkoirat, jotka selvästi tietävät tekevänsä tärkeää työtä.

Sanski teki kuvareportaasin Rukki- ja rautapadan Facebook-sivuille omista mohairvuohistaan. Kannattaa ehdottomasti lukea näistä luksuskuidun-kasvattajista.

Tallenna

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Lokakuun villainen haaste

lokakuun_mainoskaritsat

Kehrääjän vuoden lokakuun haasteessa on kaksi osuutta ja yksi bonushaaste:

  1. Tutustu suomalaiseen villan tuotantoon.

    Googlesta löytyy hakusanalla ”raakavillaa” useita sivuja ihania lammastiloja, joilta saa luomuvillaa, ahvenanmaanlampaan villaa tai jopa jotain eksoottisempaa, kuten alpakkaa (kyllä, alpakka ja laama yms lasketaan mukaan tähän haasteeseen).

  2. Kyläile oikeasti tai virtuaalisesti lammastilalla ja kerro mitä löysit. Valokuvia ja linkkejä saa mielellään lähettää.

    Mainosta omia lampaita, naapurin lampaita tai jotakin muuta suosikkia. Näille villamarkkinoille mahtuu loistavasti väkeä mukaan.

Bonushaaste: Kehrää pieni tai suuri kokeiluerä tilalta hankkimastasi villasta.

Lokakuun lopulla julkaisen yhteenvedon tavalliseen tapaan ja siinä mielellään esittelen useita suomalaisia lammastiloja. Yhden olenkin jo käynyt tarkastamassa, voit lukea tästä seikkailusta artikkelissa Lampurilla kylässä.

Ja koska olemme jo yhdeksän haastetta tarponeet yhdessä, pieni muistutus osallistumisesta:

  • Laita tulokset (kuvat ja teksti) minulle sähköpostitse, mielellään viimeistään jo kuukauden toiseksi viimeisenä päivänä. Sähköpostilla tulleet viestit näen varmasti, Facebookin kanssa on vähän kiikun kaakun.

Pieni ennakkomainos marraskuun ja joulukuun haasteista: joululahjoja! Eli säästäkää hieman villaa ja intoa loppuvuodellekin.

Kategoria(t): Uncategorized | Yksi kommentti

Pellavaa niin, että päistäreet pölisee

Syyskuun pellavahaaste yllätti monet kehrääjät. Ensimmäinen yllätys tuli sen suhteen, että haasteesta ei kerrottu etukäteen niin, että pellavaa olisi voinut kylvää. Onneksi tämä ei ole este pellavan kehräämisen kokeilulle. Muut yllätyksen liittyivätkin pellavan käsittelyn työläyteen ja siihen oliko pellavaa loppujen lopuksi helppoa vai vaikea kehrätä.

Rukkikuiskaajalla itsellään on ei-nyt-niin-salainen-antipatia pellavaa kohtaan. Kaikki se vaiva ja sitten kehruu on useimmiten mennyt aivan penkin alle. Nyt aloitin helposta, valmiista aivinasta ja kehräsin kuivana värttinällä. Kuitu oheni miellyttävästi ja pörröinen lanka syntyi nopeasti yläpainovärttinän hurjilla kierteillä. Pienihän tuo lopputulos on, mutta minulle kovin arvokas.

rukkikuiskaajan_pellavat

SIP Helsingissä seurasin vierestä kuinka kuin taikaiskusta pellava alkoi käyttäytyä hyvin hieman kostutettuna ja langasta tulikin epäuskoisen ihmisen käsissä maailman kauneinta. Oli muutenkin hauska tavata Rukkikuiskaajan lukija ja pohtia sitä millainen ero on kontakti- ja kauko-opetuksella.

Helena, Eevan ja Bertan pellavakerhuu alkoi aivan alusta alkaen. Läpi käytiin rohkaus, loukutus, lihtaus loukulla ja häkilöinti harjalla. Ihanasti on kehrätty sekä rohdinpellava (vasemmalla kuvassa) että aivinat.

Pirkko Pohjois-Karjalasta lähetti linkin jo seitsemän vuotta sitten kirjoitettuun hienoon blogi-sarjaan pellavankäsittelystä. Katselkaapas kuinka sujuu pellavan käsittely itsensä ”pellavahöyrähtäneeksi”nimenneeltä.

Petra kokeili lammaskiireiden keskellä Raijan aitan pellavatopseja värjättynä ja värjäämättömänä. Kuulemma oli omituista kehrätä valmiista topsista, sitä kun ei juurikaan ollut tullut tehtyä. Pellava tuntui myös vahvemmalta kuin villa eikä se katkennut jos unohtui ajattelemaan omiaan. Kenties valmis lanka pääsee kangaspuihin asti.

Kaisa ehti kasvattaa omat pellavat, kuten hänen blogistaan Elämää ja Elektroniikkaa voi lukea. Siellä näkyy myös tunnelmia Seurasaaren pellavapäiviltä, joilla päistäreet todellakin lentelivät. Kauniista ja silkkisestä pellavasta on syntynyt maailman kauneinta ”nieglottua pitsiä” kuten karjalaiset sanovat.

Päivi lähetti syyskuun haasteesta kirjeen useampana vuonna tehdyistä kokeiluista. Näkyykö edistystä vai oliko työnjälki loistavaa alusta alkaen?

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Lampurilla kylässä

artikkelikuva

Lampuri Petra Gummeruksella ei ollut vaikeuksia tunnistaa Rukkikuiskaajaa Pyhäjärven juna-asemalla. Olin ainoa, joka jäi kyydistä. Toukokuussa 2016 olin matkustanut maan halki etelästä pohjoiseen villaa tapaamaan.

Edessä olisi ensin kahden päivän kurssitus Jokilatvan opistossa värttinä- ja rukkikehräämisestä ja sitten päästäisiin asiaan eli lampaisiin. Lampaita, niitä oli ainakin 250 ja joidenkin kesävilla oli säästetty minua ja kahta muuta vierasta, Merviä ja Elenaa varten.

lampaat_aitauksessa

Valitsin pienestä laumasta kauniin suklaanruskean uuhen, jonka uskoin katsovan minua lempeän ymmärtävästi. Villasta kehrätystä langasta tulisi minulle lempimyssy.

petra_valitsee_lampaan.JPG

Petra käytti apuna lammaskoiraa ja koukkua erottaessaan uuhen minua varten. Muut lampaat jytistivät helpottuneina ohi ja asettuivat katsomaan kuinka hyvin teoreettinen kaupunkilaisneiti käsittelee keritsimiä.

g-uuhi_portissa

Keritsemisen apuna käytettiin lampaan napakasti paikallaan pitävää laitetta, joka helpotti ainakin ensikertalaista valtavasti. B-sukupolveen kuuluva uuhi eli noin nelivuotias lammas muisti, että keritsemisen jälkeen kuuma olo helpottaa ja siksi asettuikin ihan kiltisti laitteeseen.

Petra näytti aluksi kuinka keritseminen tapahtuu. Ensin selkärangan molemmin puolin pitkä leikkaus ja sen jälkeen ylhäältä alaspäin kohti mahaa. Näytti ja kuulosti erittäin selkeältä. Sitten vain kuulosuojaimet päähän, kahden kilon tärisevä, terävä ja liikkuva sähkökeritsin käteen ja rohkeasti töihin.

rukkikuiskaaja_kerii

Tein aivan kaikki aloittelijan virheet ja B-uuhi näytti lopuksi aivan tilkkutäkiltä. Mutta kuulemma jo kahden viikon jälkeen muut lampaat lakkaavat nauramasta… Maassa oli paljon kahteen kertaan leikattua silppua, mutta selän päältä sain ison säkillisen hyvää ja pitkää villaa. Herkimmät kohdat viimeisteltiin saksilla, jotka toimivat myös yllättävän hyvin.

Tuo aurinkoinen hetki, jolloin halailin rauhallista ja onnellista, terveeltä eläimeltä ja heinältä tuoksuvaa lammasta oli upea! Villa odottaa vielä pesemistä ja kehräämistä, mutta odotan innolla päästä kehräämään itse kerittyä villaa.

Petra Gummeruksen löydät siis Myllymäen tilalta Pyhäjärveltä ja sieltä kannattaa ehdottomasti tilata raakavillaa omiin kehräyksiin. Kehrääjänä hän tietää mitä me muut kehrääjät odotamme villalta ja värejäkin on monia, jopa harvinaista pitkää luonnonmustaa.

artikkelikuva_loppuun

Tallenna

Tallenna

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi