Lampurilla kylässä

artikkelikuva

Lampuri Petra Gummeruksella ei ollut vaikeuksia tunnistaa Rukkikuiskaajaa Pyhäjärven juna-asemalla. Olin ainoa, joka jäi kyydistä. Toukokuussa 2016 olin matkustanut maan halki etelästä pohjoiseen villaa tapaamaan.

Edessä olisi ensin kahden päivän kurssitus Jokilatvan opistossa värttinä- ja rukkikehräämisestä ja sitten päästäisiin asiaan eli lampaisiin. Lampaita, niitä oli ainakin 250 ja joidenkin kesävilla oli säästetty minua ja kahta muuta vierasta, Merviä ja Elenaa varten.

lampaat_aitauksessa

Valitsin pienestä laumasta kauniin suklaanruskean uuhen, jonka uskoin katsovan minua lempeän ymmärtävästi. Villasta kehrätystä langasta tulisi minulle lempimyssy.

petra_valitsee_lampaan.JPG

Petra käytti apuna lammaskoiraa ja koukkua erottaessaan uuhen minua varten. Muut lampaat jytistivät helpottuneina ohi ja asettuivat katsomaan kuinka hyvin teoreettinen kaupunkilaisneiti käsittelee keritsimiä.

g-uuhi_portissa

Keritsemisen apuna käytettiin lampaan napakasti paikallaan pitävää laitetta, joka helpotti ainakin ensikertalaista valtavasti. B-sukupolveen kuuluva uuhi eli noin nelivuotias lammas muisti, että keritsemisen jälkeen kuuma olo helpottaa ja siksi asettuikin ihan kiltisti laitteeseen.

Petra näytti aluksi kuinka keritseminen tapahtuu. Ensin selkärangan molemmin puolin pitkä leikkaus ja sen jälkeen ylhäältä alaspäin kohti mahaa. Näytti ja kuulosti erittäin selkeältä. Sitten vain kuulosuojaimet päähän, kahden kilon tärisevä, terävä ja liikkuva sähkökeritsin käteen ja rohkeasti töihin.

rukkikuiskaaja_kerii

Tein aivan kaikki aloittelijan virheet ja B-uuhi näytti lopuksi aivan tilkkutäkiltä. Mutta kuulemma jo kahden viikon jälkeen muut lampaat lakkaavat nauramasta… Maassa oli paljon kahteen kertaan leikattua silppua, mutta selän päältä sain ison säkillisen hyvää ja pitkää villaa. Herkimmät kohdat viimeisteltiin saksilla, jotka toimivat myös yllättävän hyvin.

Tuo aurinkoinen hetki, jolloin halailin rauhallista ja onnellista, terveeltä eläimeltä ja heinältä tuoksuvaa lammasta oli upea! Villa odottaa vielä pesemistä ja kehräämistä, mutta odotan innolla päästä kehräämään itse kerittyä villaa.

Petra Gummeruksen löydät siis Myllymäen tilalta Pyhäjärveltä ja sieltä kannattaa ehdottomasti tilata raakavillaa omiin kehräyksiin. Kehrääjänä hän tietää mitä me muut kehrääjät odotamme villalta ja värejäkin on monia, jopa harvinaista pitkää luonnonmustaa.

artikkelikuva_loppuun

Tallenna

Tallenna

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Syyskuun pellavainen haaste

Pellavan käsittely ja kehrääminen on luonnollisesti Kehrääjän vuoden syyskuun haaste. Lue lisää pellavan käsittelystä ja haasteesta Kehrääjän vuoden sivulta.

Rukkikuiskaaja on jo monta kertaa luovuttanut aivinan kehräämisen suhteen, mutta aikoo yrittää vielä kertaalleen. Helpoin tapa aloittaa tämän pitkän kuidun parissa on hankkia pellavatopsia ja kaikessa rauhassa kokeilla sen sujumista. Kokeneemmat näyttävät meille mallia torttien ja kuosaleiden maailmasta. Pellavasta on perinteisesti kehrätty säiettä kankaan kutomiseen, mutta millaista olisi lenkkikerrattu pellavalanka tai pellavabuklee?

pellavaloukku

Ota kuvia, kehrää ja lähetä Rukkikuiskaajalle syyskuun loppuun mennessä postia.

Innostusta pellavankehruuseen voi löytää kirjoista:

  • Baines, Patricia 1989: Linen. Handspinning and weaving.
  • Heikkinen-Rummukainen, Anja 1990: Eläköön pellava.
  • Hukkinen, Satu 1995: Luonnonkuitujen kehruu.
  • Laine, Katri 1935: Otavalan pellavanviljely- ja kehruukoulu.

Mallia voi ottaa Kurkijoella 1939 kuvatusta pellavankäsittelystä, joka on tallennettu Isien työt -DVD:lle 5.

Rukkikuiskaaja ja Kehrääjien kilta ovat tavattavissa Seurasaaressa 3.-4.9. jolloin pellavaa pääsee käsittelemään ja kehräämään mahdollisesti Suomen parhaassa seurassa. Villa- ja pellavapäivien fb-sivulta löytyy lisätietoja.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Ilmaista kehräysiloa

Elokuun ilmaismateriaaleista kehrääminen herätti paljon keskustelua. Samoilla linjoilla on Rukkikuiskaajakin ollut miettiessään, että eikö tätä voisi tehdä helpommin… Me olemme tottuneet puhtaisiin villoihin ja valmiisiin topseihin, niistä kehrääminen on niin nautinnollista ja lopputuloskin on hallittu. Ilmaiset ja usein lyhyet kuidut haastavat kehrääjän taidot ja vaativat ongelmien sietokykyä. Lopuksi ne voivat viedä kehrääjän aivan mukanaan tai sitten ei, tärkeintä on kuitenkin kokeilla.

Sari testasi lyhyen lyhyiden horsman siemenhötöjen (20%) kehräämistä ilmaiseksi saadun karitsanvillan (80%) kanssa. Hän pesi horsman ja villan yhdessä, jonka jälkeen kuituja ei enää erottanut toisistaan. Kehrätessä lyhyempi horsma teki palleroita langan sekaan. Kuulemma kokeilun olisi voinut jättää väliinkin. Lanka on kuitenkin ihana pehmeän näköistä ja koostumukseltaan ainutlaatuista.

Helena poimi maasta tuntemattoman koiran harjatut pohjavillat, samanlaista keräämistä ovat harrastaneet esiäitimmekin muinaislampaiden laitumilla. Karvat on kehrätty karstaamatta ja kerrattu valkoisen lampaanvillasäikeen kanssa.

helenan_vieraskoiralanka

Marin kehräämä nokkoslanka on upean väristä. Kasvia ei ole liotettu etukäteen, se on vain kuivattu, loukutettu ja lihdattu. Loukku ja lihta ovat perinteisiä pellavankäsittely välineitä ja niitä on mahdollista löytyy ullakoilta sekä varastoista. Kuvassa on nokkonen käsittelyn alla Marin lihdassa 1870-luvulta.

Va Le testasi paperilangan kehräämistä. Vasemmalla kuvassa on kukkasidontaan tarkoitettu kreppipaperi vuodelta 1960 ja oikealla japaninpaperi. Hän mietti olisiko ollut kestoa enemmän jos olisin kostuttanut paperin ennen kehruuta. Ehdottomasti kokeilemisen arvoista, mutta omat kokemukseni ovat olleet vain märkiä katastrofeja. Ennemmin kehottaisin testailemaan erilaisia papereita ja suikaleen leveyttä.

Va_Len_paperilangat

Anne kehräsi monen värisiä silkkipaitoja suikaleiksi ja kehräsi langaksi. Silkkihän mielellään kerää itseensä likatahroja, joista ei millään pääse eroon. Lankana tahrat katoavat ja siitä voi virkata jotain aivan uutta. Rukkikuiskaaja haaveilee silkkisestä korista, jossa voisi säilyttää silkkisiä hiusnauhoja.

Annen_silkkiräsylanka

Kolmikolta Eeva, Bertta ja Helena tuli mielenkiintoisia kokeiluja ilmaisten materiaalien parissa. Oikealla olevassa kuvassa ylin lanka on paperinarua rehusäkistä, keskellä lankaa tupasvillasta ja alin nokkoslankaa Eevalta. Keskimmäisessä kuvassa Bertan kokeilussa syntyneet langat, ylimpänä kerrattu kangassuikaletta, keskellä nokkoslankaa ja alimpana paperinarua rehusäkeistä. Kuvassa oikealla Shetlannin lammaskoiran karvalankaa.

Päivin kokemukset ovatkin muovin maailmasta. Muovipussilanka oli kuulemma nihkeätä virkata ja kehrätä, joten lankaa syntyi hyvin vähän. Muovi onkin haastava materiaali, sen selättämisen salaisuus on mieletön määrä työtunteja.

paivin_muovilanka

Muoveja on myös monia erilaisia. Rukkikuiskaajan onnistuneimmat kokemukset ovat syntyneet leipäpusseista, jotka ovat muovia numero 5. Pussi leikattiin spiraalina kapeaksi suikaleeksi, venytettiin vielä ohuemmaksi ja sen jälkeen kehrättiin sekä kerrattiin. Valmis lanka muistutti helmiäistä ja siitä virkkaaminen oli yllättävän miellyttävää. Kenties palaamme aiheeseen lyhyen artikkelin myötä.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Spin In Public -Helsinki

SIP-Helsinki_2016

Vietä kansainvälinen Spin In Public -päivä hyvässä seurassa!

Lauantaina 17.9. Helsingissä kokoonnutaan kaupunginmuseon olotilaan kehräämään, puhumaan kehräämisestä, ihailemaan kehrättyjä lankoja ja tutustumaan toisiin kehrääjiin sekä houkuttelemaan uusia kehrääjiä.

Järjestetään myös ota-jätä-vaihda -pöytä, jolle voit tuoda kuidut, langat tai työvälineet joihin itse olet kyllästynyt. Ota tilalle vaihdossa jotakin innostavaa.

Pyrimme ottamaan yhteyden myös muiden paikkakuntien ja maiden SIPpaajiin.

Järjestäjinä Rukkikuiskaaja ja Kehrääjien kilta.

Fb-sivulla voit kysellä tai ehdottaa ja houkutella ystäviä mukaan!

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kesän kisailijat

Kesällä Kehrääjän vuodessa kisailtiin. Kisailu on ollut tyypillistä kaiken ikäisille, korkeimmalle keinujasta pisimpään hengitystään pidättävään. Tämänkin haasteen tarkoituksena oli vain tutkia millaisia kehrääjiä joukossamme on, tulokset eivät varsinaisesti ole keskenään verrattavissa.

Tuloksista näkee, että kokemus ja arkisen kehräämisen suuri määrä tuo vauhtia lisää, kuten rukkikategorian vauhtihirmusta Sanskista voi päätellä. Monet tuloksiaan raportoineet olivat iloisesti yllättyneitä siitä, että värttinällä kehrääminen ei ollutkaan niin toivottoman hidasta. Esimerkiksi Rukkikuiskaaja (Laura) löysi itsensä molemmilla tekniikoilla keskisarjasta ja laskeskeli kuumeisesti rukin ja värttinän välisiä vauhtieroja.

Taulukko voi toimia innoittajana oman nopeutensa parantamiseen. Harjoittelun jälkeen metrit kannattaa ehdottomasti mitata uudelleen. Nyt pystymme myös vastaamaan siihen tyypilliseen kysymykseen ”kuinka monta metriä rukilla/värttinällä saa lankaa tunnissa?”. Voit tulostaa taulukon täältä: NOPEUSHAASTEEN_TULOKSET_2016.

NOPEUSHAASTEEN_TULOKSET_2016

Kiitos kaikille kesän hermoja raastavaan haasteeseen osallistuneille!

Kategoria(t): Uncategorized | 2 kommenttia

Elokuun ekonominen haaste

Käydään elokuun Kehrääjän vuoden haasteessa ilmaisten raaka-aineiden kimppuun. Nyt olisi oivallinen aika kokeilla esimerkiksi nokkosen käsittelyä (Rukkikuiskaajalta löytyy muutamia hyviä linkkejä ja koominen kertomus epäonnistumisesta). Jos hamppua jostain löytyisi, niin kiinnostaisi kovasti sen varren kuitu. Mielenkiintoinen on myös ajatus siitä, että maitohorsmasta on kehrätty kynttilänsydämiin lankaa. Mutta onko kyseessä se hötyinen siemenkotien täyte kuten tässä blogitekstissä vai varresta saatava kuitu  kuten tässä talvisessa videossa? Ilmeisesti keräämällä ja kuivaamalla maitohorsmia voisi saada ilman mitään liotusta samanlaista kuitua kuin nokkosesta. Tietoa näistä ilmaisista materiaaleista löytyy yllättävän vähän, joten kokeilun puolelle menee.

nokkonen

Urbaanin kehrääjän ilmaismateriaali voisi olla sanomalehti- tai pakkauspaperi. Rukkikuiskaaja onkin juuri kätevästi julkaissut artikkelin Paperinarun kehräys käsin.

Yllä mainitut ovat vain esimerkkejä, kokeilla voi kaikkea mahdollista. Metrejä ei tarvitse syntyä lainkaan, epäonnistunut tulos on myös tärkeä tulos. Kuvatkaa löytöpaikkoja, käsittely- ja kehräysvaiheita sekä mahdollisia valmiita lankoja.

Syyskuussa näemme mitä ihmeellistä ilmaiseksi voisi löytyä.

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Paperinarun kehräys käsin

Paperinaru herättää muistikuvia kaksivärisestä pakkausnarusta, pula-ajan jäykistä värittömistä kankaista tai mahdollisesti epäonnisista kokemuksista kehrätä sanomalehteä. Maaliskuussa 2016 Helsingin työväenopistossa järjestettiin viikonlopun pituinen kurssi paperinarun kehräämisestä. Kurssilla haastettiin niin opettaja kuin oppilaatkin, ja monet paperit sekä sen sukulaiset pääsivät testiin. Syntyi myös idea koota kokemukset pieneksi artikkeliksi, varsinkin kun materiaalia paperinarun käsinkehräämisestä on yllättävän vähän.

Suomi, Japani ja Korea ovat tunnettuja paperinarun tuottajia. Pula-aikana Tampella tuotti paperinarua useissa eri kestävyyksissä, ohuin näistä on kuin ohuinta ompelulankaa ja uskomattoman vahvaa.

tehtaan_paperinarut

Suomalainen nykyään koneellisesti tuotettu paperinaru on haluttua materiaalia ja siitä valmistetaan erityisesti kestäviä ja pestäviä mattoja. Shifu-paperinarun kehräys on japanilainen perinnetekniikka, siitä kudotut kankaat olivat erityisesti köyhien materiaali. Koreassa paperinarusta tehdyt vaatteet ovat päässeet jopa muotilehtiin.

Kurssin motoksi nousi nopeasti: ”Kaikkea voi kokeilla, mutta kaikkea ei kannata kehrätä”. Paperin laatu, työväline ja kehrääjän taidot kaikki vaikuttavat siihen, kuinka paljon narua valmistuu ja kuinka hauskaa sitä oli kehrätessä. Testaamalla ennen kehräämstä säästyy paljolta mielipahalta. Välillä vika on aidosti materiaalissa eikä kehrääjässä.

Paperista tarkastetaan aina ensimmäiseksi kuidun pituus. Mtä lyhyemmästä kuidusta paperi on tehty, esimerkiksi kierrätykseen tarkoitettu sanomalehti, sitä heikommin se kestää kiertämistä ja kehräämistä. Jos paperi rapisee, se luultavasti on melko rapeaa ja saattaa hajota kuin näkkileipä. Toiseksi kehrääjää kiinnostaa kuidun suunta. Kokeile repiä paperia. Suunta johon se repeää helposti on kuidun suunta ja siksi paras suunta leikata repiä paperi ennen kehräämistä. Jos paperi repeää epämääräisesti ja repeämä kulkeutuu vinoon, suunta on kuidun vastainen ja povaa vaikeuksia.

Silkki- ja kreppipaperi ovat helpoimmat aidot paperimateriaalit aloittaa kokeilut. Silkkipaperia pystyy maalaamaan akryyli- ja vesiväreillä ja sitä tulee usein kaupan päälle kun ostaa jotakin hajoavaa. Kannattaa myös kokeilla kaavapaperia, josta saa upeita pitkiä suikaleita.

maalatusta_silkkipaperista.JPG

Kreppipaperista tekee helpon kehrättävän sen luontainen jousto. Molempia saa hienoissa väreissä ja printeissä, mutta näistä irtoaa väriä myös käsiin kehrätessä.

Sanomalehti olisi ihana, ilmainen ja kaunis materiaali, jos se toimisi vielä vähän paremmin kehräämiseen. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, mutta vaatii harjoittelua ja hermoja. Sanomalehtipaperi on herkästi katkeavaa ja siitä saatavat suikaleet ovat hyvin lyhyitä. Väriäkin siitä irtoaa, mutta sitä pystyy hieman hillitsemään silittämällä paperin ennen sen leikkaamista. Mutta hyvän kehrääjän käsissä siitä tulee kaunista narua. Kaisa ja sähkörukki olivat moneen kertaan ihailun kohteena. Hänen vinkkinsä oli leikata paperi kuidun suuntaan noin 1 cm suikaleeksi ja kehrätä hitaasti sekä kevyellä vedolla.

kaisan_sahkorukki_ja_sanomalehti

Ei unohdeta paperin muita ulottuvuuksia. Kertakäyttöiset pöytäliinat, pefletit ja servietit ovat usein myös selluloosasta. Paperipöytäliinasta leikattu kapeakin suikale kehräytyy hyvin ja sopii jopa täysin vasta-alkajalle materiaaliksi. Naomi vasta opetteli kehräämään kurssilla ja silti tuloksena oli mahtava kourallinen kauniita narupalloja.

naomin_paperipoytaliinanaru.JPG

Nina oli myös vasta-alkaja, mutta hänelle ominaisella sitkeydellä jopa lyhyistä patonkikaupan servieteistä tuli värttinällä lankaa. Suurin ilo löytyi kuitenkin kun hän siirtyi vaaleanpunaisen silkkipaperin kimppuun. Paperi oli tullut lempikaupan kassien mukana ja sen mukana siirtyi monia ihania muistoja langaksi.

Kurssilla Johanna ravisteli monia käsityksiä siitä, mitä paperinaru voi olla kehräämällä esimerkiksi paperisista koristeista villiä ja upeaa narua. Työvälineenä oli luonnollisti värttinä, eihän nuo koristeet millään mahdu rukin piipusta sisään.

Johannan_villit_kokeilut

Paperia voi myös yhdistää muihin materiaaleihin. Omassa kokeilussani yhdistin säikeen kellertävää villaa säikeeseen kellertäväksi maalattua kaavapaperia. Kertaamisessa piti vain pitää mielessä, että villasäie venyy, paperisäie ei. Kerrattuna lanka kesti virkkaamisen ja jopa pesemisen sekä kevyen huovuttamisen erinomaisesti (kuvassa vasemmalta oikealle: paperi ja villa, virkattu pala ennen pesua ja virkattu pala pesun jälkeen).

Paperia voi kehrätä myös suoraan yhdessä toisen, kestävän materiaalin kanssa. Leena löysi oman vahvuutensa sekoitellessaan lahjanarua tai erikoislankoja paperisuikaleen kanssa. Osasta langoista syntyi hieno kori jo kurssin aikana.

Leenan_ydinnarut

Työvälineellä ei ole väliä paperinarua kehrätessä. Värttinä sopii mahdollisesti paremmin aloittelevan kehrääjän käteen. Rukilla joutuu hieman enemmän hakemaan oikeita säätöjä, mutta niiden löydyttä narua syntyy hurjaa vauhtia. Me muut saimme aikaiseksi pieniä palloja, mutta Elinalta syntyi vyyhtikaupalla narua. Hän kokeile esimerkiksi kuinka vaaleansininen kertakäyttölakana muuttuu bukleelangaksi (Elinan ottama kuva).

Paperin voi leikata hyvinkin kapeaksi suikaleeksi, ei kuitenkaan kapeammaksi kuin senttimetri. Nopein ja tarkin tapa saada suikaleita on käyttää paperileikkuria, mutta saksetkin toimivat hyvin. Rullaa paperiarkki ja leikkaa päästä suikaleita. Repimällä paperiin saa pehmeämmät reunat ja paperihaavojen määrä vähentyy huomattavasti.

narua_kaavapaperista

Kreppipaperi tulee ilahduttavasti suoraan rullalla ja sen päästä leikkaamalla saa jopa kuidun suuntaisia suikaleita.

kreppipaperista

Työotteet paperia kehrätessä ovat tutut muista materiaaleista. Paperi vaatii hieman tarkkuutta siinä kuinka suikaleet yhdistetään toisiinsa. Yksi nopeimmista tavoista on laittaa kaksi suikaletta noin 10 cm matkalta päällekkäin ja ohjata kierre napakasti yhtymäkohdan päälle. Tämä yhtymäkohta näkyy langassa hieman, mutta koska se toistuu tasaisesti, lankaan syntyy sisäinen symmetria.

liittymakohta

Kierrettä joutuu hieman ohjaamaan paperisuikaleeseen, joka ei luonnostaan kierry pyöreäksi säikeeksi. Materiaalista riippuen suikaletta voi joko hieman venyttää taaksepäin kierteen kerääntymisen jälkeen (kreppipaperi, kertakäyttöpöytäliina) tai sitä täytyy pyöräyttää sormissa koko matkalta (sanomalehti, silkkipaperi).

Ja lopuksi varoittava tarina. Kehräsin värikkäistä silkkipapereista lankaa rukilla, vaihdelle väriä aina suikaleen jälkeen. Valmiissa vyyhdissä oli hieman aktiivista kierrettä, joten ajattelin kokeilla kostuttaa sitä villasta kehrätyn langan mukaan. Laitoin vyyhdin muovipussiin ja suihkutin varovaisesti suihkupullolla vettä sen päälle. Ensinnäkin, silkkipaperin vahvat värit vuotivat toisiinsa tuottaen hienoja uusia sävyjä. Onni onnettomuudessa. Mutta sitten ajatuksissani otin vyyhdin ja napautin sitä suoremmaksi käsien välissä. Vyyhti katkesi kuin voimanaisen kourissa! Nyt minulla on kauniita pätkiä silkkipaperinarua, joista olen askarrellut helmiä. Joten muistakaa, kosteus ei aina ole paperin paras ystävä.

Verkosta löytyy lisätietoja paperinkehruusta, josta noin 90% koskee sanomalehdenkäsittelyä. Kannattaa etsiä Youtubesta ja Pinterestistä hakusanalla (spinning) paper yarn. How to Spin- kanavan Ashley on tehnyt puolen tunnin videon aiheesta ja testannut kuinka kostuttaminen (kts. ed.) vaikuttaa suikaleen käyttäytymiseen. Shifu-langan kehrääminen on hyvin erilaista, mutta kiehtovaa kuten Susan Byrd videossaan todistaa.

Tämän artikkelin kirjoittamiseen ja kehräyskokeiluihin osallistuivat: Elina Ekola, Birgitta Gylling, Naomi Mitzner, Kaisa Pellinen, Leena Ristola, Nina Schwarz sekä Johanna Seppä. Kuvat ja teksti Rukkikuiskaajan.

Onnistuiko paperinaru? Meitä kiinnostaa kovasti kokemukset tämän materiaalin parissa. Laita postia ja palautetta Rukkikuiskaajalle.

Tallenna

Tallenna

Kategoria(t): Uncategorized | Yksi kommentti