Iloiset alkukesän kehrääjät

Toukokuussa Rukkikuiskaaja on ehtinyt valistaa massoja jo kahdessa eri tapahtumassa ja ottamaan uuden rukin käyttöön. Uusi, Iso Elphaba, on maalattu sekin vihreäksi ja kylkeen on maalattu vuosi 1861. Yhteiskuva on otettu Immilän myllykahvilan pihalla.

rukkikuiskaaja_pohtii

Pakilassa keskiaikainen kehrääminen herätti kysymyksiä. Yksi yleisimmistä olleen: ”Missäs ne rukit on?”. Me kolme iloista kehrääjätärtä herätimme onneksi muitakin kysymyksiä, keskustelut veivät mennessään villan pesemiseen ja kampavillan sekä karstavillan välisiin eroihin.

kolme_iloista_kehraajaa

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Toukokuussa Suomi todella kehrää

Toukokuussa Suomi kehrää 100 vuotta -kiertueella on kolme upeaa pysäkkiä!

kuozali_ja_villaa_lomo

  • HUOM: Uusi paikka ja aika! 18.5. Immilän myllykahvilan pihalla n. 15-18. Laura Hämäri tuo paikalle rukkinsa, karstansa, kampansa ja värttinänsä, joita kaikkia voi kokeilla. Ja samalla kysyä paljon hyviä kysymyksiä.
  • 20.5. Pakila 600 vuotta Pakilan yläaste klo 11-17. Laura Hämäri esittelee keskiaikaisia kehruutapoja, kehrävarren ja värttinän käyttöä. Mahdollisuus kokeilla villan kampaamista ja karstaamista sekä värttinällä kehruuta.
  • 28.5. Kehräävän rukin pihapiirissä Porin Tuorsniemessä klo 11-18. Mukana tapahtumassa ovat Kehräävän rukin Ritva Liljeroos, Carita Saarinen Humisevan harjun alpakoineen sekä Varpu Luukola (värjäri).

Tallenna

Tallenna

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Rukkikuiskaaja in cognito

Helsingin kädentaitomessuilla kehrätään! Rukkikuiskaajan löytää lauantaina 4.3. klo 12-14 Espoon työväenopiston osastolta valmiina vastaamaan kysymyksiin opiston kursseista. Ja klo 14 eteenpäin olen Kehrääjien killan seurana. Tulkaa värttinöiden kanssa mukaan! Ja jos haluatte kysyä rukkien huollosta, ottakaa kuvia mukaan ongelmakohdista. 😉

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Ilmianna kehrääjä tai tapahtuma!

Suomi kehrää 100 vuotta etsii kehrääjiä ja tapahtumia, ilmianna itsesi tai ystäväsi tai loistoideasi: rukkikuiskaaja@gmail.com.

Muutamia ehdotuksia onkin jo saapunut, pian ne lisätään kiertueen aikatauluun. Suurena toiveena olisi saada kiertue Kehä III:n ulkopuolelle, Rukkikuiskaajan reviirin ulkopuolelle.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Suomi kehrää 100 vuotta -kiertue

Kehräys avaa ikkunan itsenäisen Suomen naisten maailmaan. Pienen maatilan emäntä vietti ison osan elämästään lampaiden parissa kerien, karstaten, kehräten ja kutoen. Perhe puettiin ja peiteltiin, suojattiin kylmältä maailmalta. Tämä osa arkista historiaa jää herkästi juhlavuoden virallisten tapahtumien jalkoihin.

Vuoden aikana tutustutaan ympäri Suomea suomalaisiin kehruutapoihin ja -materiaaleihin pellavasta mohairiin. Suomenlammas nostaa päätään luonnollisesti ja suomalaiset käsityöläiset niin työvälineiden kuin villan käyttäjienkin parissa. Suomi kehrää 100 vuotta -kiertuepysäkeillä järjestäjät kertovat, opettavat ja innostavat kaikkia kehräämisestä kiinnostuneita.

suomi_kehraa_logo

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Mitä kehrääjä toivoisi lahjaksi?

kehraaja_ja_rukki

Kehrääjän vuoden viimeisenä haasteena onkin pohtia kehrääjille sopivia lahjoja. Hinnan ei tarvitse olla korkea ja monia asioita voi tehdä jopa itse. Mutta tässä ja nyt ei tarvitse pidätellä itseään, mitä sinä toivoisit joululahjaksi kehruun maailmasta? Kerätään toiveita nyt vain kaksi viikkoa, niin niitä ehtii toteuttamaankin. Toiveita lisätään tähän blogiartikkeliin, sitä mukaa kuin niitä Rukkikuiskaajalle saapuu.

Pst: Tähän keskusteluun voi sitten vinkata Joulupukin apulaisille jos heillä on vaikeuksia keksiä sitä täydellistä lahjaa kehräämiseen hurahtaneelle.

Mitä kehrääjä toivoisi joululahjaksi, ilmaisista lahjoista kalliisiin:

  • Rukkikuiskaajan hartain toive olisi, että joku järjestäisi ensi vuodeksi kehruuhaasteen. Ei sen tarvitse olla samanlainen kuin Kehrääjän vuosi, esimerkiksi joka toinen kuukausi tuleva haaste olisi myös hauska.
  • Aikaa, tilaa ja terveyttä kehrätä. Nämä toiveet kannattaa perheenjäsenten ja ystävien laittaa korvan taakse…
  • Kehruukirjallisuutta suomeksi ja suomi-englanti -sanasto. Sanastotoive toteutetaan muuten ensi vuonna…
  • Kuituja. Nyt kannattaa suosia kotimaista, esimerkiksi Rukki ja rautapata löytyy Senaatintorilta…
  • Vyyhdinpuut tai viipsinpuut, hinta n. 34 € esim. Toikalta.
  • Villakammat Gammeldagsista, hinta n. 150 €.
  • Pystyrukki, hinnat n. 350 € ->. Bliss eli ns.ikearukki on oikein hyvä ja halvin vaihtoehto.
  • Tapulien avaaja (wool picker), hinta n. 400 €.
  • Karstamylly, hinta 470 € kuten tämä Louetin suosittu malli.
  • Angora-kani tai useampi, hinta kasvattajalta n. 60 €. Rukkikuiskaaja ei kannata eläinten antamista joululahjoiksi, mutta lahjakortti kaniin, hoitokurssiin ja kanin koppiin olisi ihan toimiva lahja.

Tallenna

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Marraskuun pesusavotta

Jos tuntee elämänsä tylsäksi ja haluaa vähän draamaa, niin aina voi kysyä kehrääjiltä miten he pesevät villansa. Kurssien alussa tästä aiheesta on aina saanut vääntää ja vääntää kättä. Moni muistaa kivenkovaa, että ”äiti ei ikinä pessyt villaa”. Pesikö äiti sitten lampaat?

Amos Aldenia, The big book of handspinning -kirjan kirjoittajaa lainatakseni, en keksi yhtäkään syytä kehrätä likaista villaa. Kenties historian elävöittäjät haluavat kokeilla pesemättömän villan käsittelyä, mutta onko sillekään arkeologisia todisteita?

Kirjoitin artikkelin villan pesemisestä ja se onkin Rukkikuiskaajan luetuin juttu. Tällä ohjeella, joka minulla toimii erinomaisesti, on muutama ihminen saanut aikaiseksi puhtaan ja tiiviin villaisen jalkapallon. Tämä todistanee sen, että villan kanssa oikoteiden ottaminen on hankalaa.

Kehrääjien killan tiedottaja Kaisa on kirjoittanut meille mahtavan blogitekstin, jossa lähes kaikki syyt ja vaihtoehdot villan pesemisestä on käyty läpi. Jos Rukkikuiskaaja pitäisi tenttejä, niin tämä olisi pakollista luettavaa.

ivin kirjeestä käy selväksi, että hän kuuluu Rukkikuiskaajan ja Kaisan kanssa samaan koulukuntaan. Hauskana apuvälineenä on salaattilinko, joka varmasti nopeuttaa villan kuivumista.

Sotkamon ahkerat kehrääjät ovat kokeilleet perinteisiä pesutapoja, mutta myös jotakin hieman erikoisempaa, nimittäin hiivapesua. Kokeilusta lisää voi lukea heidän lähettämästään kirjeestään.

Petran pesukokeilussa käytettiin luonnon voimia. Vanhaan porkkanapussiin pakattu talvivilla sai olla omissa oloissaan Suomen kesässä, vuoroin kastuen ja kuivuen. Petran omin sanoin: ”Helppohan tuo pesu noin olikin, vaan en laiskana ihmisenä viitsinyt pussille tehdä yhtikäs mitään ennen syksyä. Eli nostin sen lampolaan ja totesin ettei tää oo mun juttu. Liian hidasta ensinnäkin ja toisekseen sitä olis pitänyt väliin käydä kääntelemässä ja ehken ei niin paras pesupaikka tuohon hommaan ole hiekkamaa. Linnutkin tekivät omia tuhojaan nokkimalla villoja ja tuo pussikin olis voinut olla paremmin Suomen suloista kesää kestävä. Keskellä villakerrosta oli suht ok puhdasta villaa, päällä hiekanpölyä ja alla oli kaikki muut… Kokeiliskohan lumipesua villalle tälle talvea?”

petran_kesapesu

Näin artikkelin lopuksi vielä kuvallinen todiste sille miksi Rukkikuiskaaja suosittelee villan pesemistä. Kuvasin Myllymäen lampolassa köllötteleviä lampaita kun kaveri sitten päästi annoksen papanoita toisen selkään. Puhtaus on puoli kehräystä!

lammas_kakkii_kaikkialle

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi