Kesän kisailijat

Kesällä Kehrääjän vuodessa kisailtiin. Kisailu on ollut tyypillistä kaiken ikäisille, korkeimmalle keinujasta pisimpään hengitystään pidättävään. Tämänkin haasteen tarkoituksena oli vain tutkia millaisia kehrääjiä joukossamme on, tulokset eivät varsinaisesti ole keskenään verrattavissa.

Tuloksista näkee, että kokemus ja arkisen kehräämisen suuri määrä tuo vauhtia lisää, kuten rukkikategorian vauhtihirmusta Sanskista voi päätellä. Monet tuloksiaan raportoineet olivat iloisesti yllättyneitä siitä, että värttinällä kehrääminen ei ollutkaan niin toivottoman hidasta. Esimerkiksi Rukkikuiskaaja (Laura) löysi itsensä molemmilla tekniikoilla keskisarjasta ja laskeskeli kuumeisesti rukin ja värttinän välisiä vauhtieroja.

Taulukko voi toimia innoittajana oman nopeutensa parantamiseen. Harjoittelun jälkeen metrit kannattaa ehdottomasti mitata uudelleen. Nyt pystymme myös vastaamaan siihen tyypilliseen kysymykseen ”kuinka monta metriä rukilla/värttinällä saa lankaa tunnissa?”. Voit tulostaa taulukon täältä: NOPEUSHAASTEEN_TULOKSET_2016.

NOPEUSHAASTEEN_TULOKSET_2016

Kiitos kaikille kesän hermoja raastavaan haasteeseen osallistuneille!

Kategoria(t): Uncategorized | 2 kommenttia

Elokuun ekonominen haaste

Käydään elokuun Kehrääjän vuoden haasteessa ilmaisten raaka-aineiden kimppuun. Nyt olisi oivallinen aika kokeilla esimerkiksi nokkosen käsittelyä (Rukkikuiskaajalta löytyy muutamia hyviä linkkejä ja koominen kertomus epäonnistumisesta). Jos hamppua jostain löytyisi, niin kiinnostaisi kovasti sen varren kuitu. Mielenkiintoinen on myös ajatus siitä, että maitohorsmasta on kehrätty kynttilänsydämiin lankaa. Mutta onko kyseessä se hötyinen siemenkotien täyte kuten tässä blogitekstissä vai varresta saatava kuitu  kuten tässä talvisessa videossa? Ilmeisesti keräämällä ja kuivaamalla maitohorsmia voisi saada ilman mitään liotusta samanlaista kuitua kuin nokkosesta. Tietoa näistä ilmaisista materiaaleista löytyy yllättävän vähän, joten kokeilun puolelle menee.

nokkonen

Urbaanin kehrääjän ilmaismateriaali voisi olla sanomalehti- tai pakkauspaperi. Rukkikuiskaaja onkin juuri kätevästi julkaissut artikkelin Paperinarun kehräys käsin.

Yllä mainitut ovat vain esimerkkejä, kokeilla voi kaikkea mahdollista. Metrejä ei tarvitse syntyä lainkaan, epäonnistunut tulos on myös tärkeä tulos. Kuvatkaa löytöpaikkoja, käsittely- ja kehräysvaiheita sekä mahdollisia valmiita lankoja.

Syyskuussa näemme mitä ihmeellistä ilmaiseksi voisi löytyä.

 

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Paperinarun kehräys käsin

Paperinaru herättää muistikuvia kaksivärisestä pakkausnarusta, pula-ajan jäykistä värittömistä kankaista tai mahdollisesti epäonnisista kokemuksista kehrätä sanomalehteä. Maaliskuussa 2016 Helsingin työväenopistossa järjestettiin viikonlopun pituinen kurssi paperinarun kehräämisestä. Kurssilla haastettiin niin opettaja kuin oppilaatkin, ja monet paperit sekä sen sukulaiset pääsivät testiin. Syntyi myös idea koota kokemukset pieneksi artikkeliksi, varsinkin kun materiaalia paperinarun käsinkehräämisestä on yllättävän vähän.

Suomi, Japani ja Korea ovat tunnettuja paperinarun tuottajia. Pula-aikana Tampella tuotti paperinarua useissa eri kestävyyksissä, ohuin näistä on kuin ohuinta ompelulankaa ja uskomattoman vahvaa.

tehtaan_paperinarut

Suomalainen nykyään koneellisesti tuotettu paperinaru on haluttua materiaalia ja siitä valmistetaan erityisesti kestäviä ja pestäviä mattoja. Shifu-paperinarun kehräys on japanilainen perinnetekniikka, siitä kudotut kankaat olivat erityisesti köyhien materiaali. Koreassa paperinarusta tehdyt vaatteet ovat päässeet jopa muotilehtiin.

Kurssin motoksi nousi nopeasti: ”Kaikkea voi kokeilla, mutta kaikkea ei kannata kehrätä”. Paperin laatu, työväline ja kehrääjän taidot kaikki vaikuttavat siihen, kuinka paljon narua valmistuu ja kuinka hauskaa sitä oli kehrätessä. Testaamalla ennen kehräämstä säästyy paljolta mielipahalta. Välillä vika on aidosti materiaalissa eikä kehrääjässä.

Paperista tarkastetaan aina ensimmäiseksi kuidun pituus. Mtä lyhyemmästä kuidusta paperi on tehty, esimerkiksi kierrätykseen tarkoitettu sanomalehti, sitä heikommin se kestää kiertämistä ja kehräämistä. Jos paperi rapisee, se luultavasti on melko rapeaa ja saattaa hajota kuin näkkileipä. Toiseksi kehrääjää kiinnostaa kuidun suunta. Kokeile repiä paperia. Suunta johon se repeää helposti on kuidun suunta ja siksi paras suunta leikata repiä paperi ennen kehräämistä. Jos paperi repeää epämääräisesti ja repeämä kulkeutuu vinoon, suunta on kuidun vastainen ja povaa vaikeuksia.

Silkki- ja kreppipaperi ovat helpoimmat aidot paperimateriaalit aloittaa kokeilut. Silkkipaperia pystyy maalaamaan akryyli- ja vesiväreillä ja sitä tulee usein kaupan päälle kun ostaa jotakin hajoavaa. Kannattaa myös kokeilla kaavapaperia, josta saa upeita pitkiä suikaleita.

maalatusta_silkkipaperista.JPG

Kreppipaperista tekee helpon kehrättävän sen luontainen jousto. Molempia saa hienoissa väreissä ja printeissä, mutta näistä irtoaa väriä myös käsiin kehrätessä.

Sanomalehti olisi ihana, ilmainen ja kaunis materiaali, jos se toimisi vielä vähän paremmin kehräämiseen. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen, mutta vaatii harjoittelua ja hermoja. Sanomalehtipaperi on herkästi katkeavaa ja siitä saatavat suikaleet ovat hyvin lyhyitä. Väriäkin siitä irtoaa, mutta sitä pystyy hieman hillitsemään silittämällä paperin ennen sen leikkaamista. Mutta hyvän kehrääjän käsissä siitä tulee kaunista narua. Kaisa ja sähkörukki olivat moneen kertaan ihailun kohteena. Hänen vinkkinsä oli leikata paperi kuidun suuntaan noin 1 cm suikaleeksi ja kehrätä hitaasti sekä kevyellä vedolla.

kaisan_sahkorukki_ja_sanomalehti

Ei unohdeta paperin muita ulottuvuuksia. Kertakäyttöiset pöytäliinat, pefletit ja servietit ovat usein myös selluloosasta. Paperipöytäliinasta leikattu kapeakin suikale kehräytyy hyvin ja sopii jopa täysin vasta-alkajalle materiaaliksi. Naomi vasta opetteli kehräämään kurssilla ja silti tuloksena oli mahtava kourallinen kauniita narupalloja.

naomin_paperipoytaliinanaru.JPG

Nina oli myös vasta-alkaja, mutta hänelle ominaisella sitkeydellä jopa lyhyistä patonkikaupan servieteistä tuli värttinällä lankaa. Suurin ilo löytyi kuitenkin kun hän siirtyi vaaleanpunaisen silkkipaperin kimppuun. Paperi oli tullut lempikaupan kassien mukana ja sen mukana siirtyi monia ihania muistoja langaksi.

Kurssilla Johanna ravisteli monia käsityksiä siitä, mitä paperinaru voi olla kehräämällä esimerkiksi paperisista koristeista villiä ja upeaa narua. Työvälineenä oli luonnollisti värttinä, eihän nuo koristeet millään mahdu rukin piipusta sisään.

Johannan_villit_kokeilut

Paperia voi myös yhdistää muihin materiaaleihin. Omassa kokeilussani yhdistin säikeen kellertävää villaa säikeeseen kellertäväksi maalattua kaavapaperia. Kertaamisessa piti vain pitää mielessä, että villasäie venyy, paperisäie ei. Kerrattuna lanka kesti virkkaamisen ja jopa pesemisen sekä kevyen huovuttamisen erinomaisesti (kuvassa vasemmalta oikealle: paperi ja villa, virkattu pala ennen pesua ja virkattu pala pesun jälkeen).

Paperia voi kehrätä myös suoraan yhdessä toisen, kestävän materiaalin kanssa. Leena löysi oman vahvuutensa sekoitellessaan lahjanarua tai erikoislankoja paperisuikaleen kanssa. Osasta langoista syntyi hieno kori jo kurssin aikana.

Leenan_ydinnarut

Työvälineellä ei ole väliä paperinarua kehrätessä. Värttinä sopii mahdollisesti paremmin aloittelevan kehrääjän käteen. Rukilla joutuu hieman enemmän hakemaan oikeita säätöjä, mutta niiden löydyttä narua syntyy hurjaa vauhtia. Me muut saimme aikaiseksi pieniä palloja, mutta Elinalta syntyi vyyhtikaupalla narua. Hän kokeile esimerkiksi kuinka vaaleansininen kertakäyttölakana muuttuu bukleelangaksi (Elinan ottama kuva).

Paperin voi leikata hyvinkin kapeaksi suikaleeksi, ei kuitenkaan kapeammaksi kuin senttimetri. Nopein ja tarkin tapa saada suikaleita on käyttää paperileikkuria, mutta saksetkin toimivat hyvin. Rullaa paperiarkki ja leikkaa päästä suikaleita. Repimällä paperiin saa pehmeämmät reunat ja paperihaavojen määrä vähentyy huomattavasti.

narua_kaavapaperista

Kreppipaperi tulee ilahduttavasti suoraan rullalla ja sen päästä leikkaamalla saa jopa kuidun suuntaisia suikaleita.

kreppipaperista

Työotteet paperia kehrätessä ovat tutut muista materiaaleista. Paperi vaatii hieman tarkkuutta siinä kuinka suikaleet yhdistetään toisiinsa. Yksi nopeimmista tavoista on laittaa kaksi suikaletta noin 10 cm matkalta päällekkäin ja ohjata kierre napakasti yhtymäkohdan päälle. Tämä yhtymäkohta näkyy langassa hieman, mutta koska se toistuu tasaisesti, lankaan syntyy sisäinen symmetria.

liittymakohta

Kierrettä joutuu hieman ohjaamaan paperisuikaleeseen, joka ei luonnostaan kierry pyöreäksi säikeeksi. Materiaalista riippuen suikaletta voi joko hieman venyttää taaksepäin kierteen kerääntymisen jälkeen (kreppipaperi, kertakäyttöpöytäliina) tai sitä täytyy pyöräyttää sormissa koko matkalta (sanomalehti, silkkipaperi).

Ja lopuksi varoittava tarina. Kehräsin värikkäistä silkkipapereista lankaa rukilla, vaihdelle väriä aina suikaleen jälkeen. Valmiissa vyyhdissä oli hieman aktiivista kierrettä, joten ajattelin kokeilla kostuttaa sitä villasta kehrätyn langan mukaan. Laitoin vyyhdin muovipussiin ja suihkutin varovaisesti suihkupullolla vettä sen päälle. Ensinnäkin, silkkipaperin vahvat värit vuotivat toisiinsa tuottaen hienoja uusia sävyjä. Onni onnettomuudessa. Mutta sitten ajatuksissani otin vyyhdin ja napautin sitä suoremmaksi käsien välissä. Vyyhti katkesi kuin voimanaisen kourissa! Nyt minulla on kauniita pätkiä silkkipaperinarua, joista olen askarrellut helmiä. Joten muistakaa, kosteus ei aina ole paperin paras ystävä.

Verkosta löytyy lisätietoja paperinkehruusta, josta noin 90% koskee sanomalehdenkäsittelyä. Kannattaa etsiä Youtubesta ja Pinterestistä hakusanalla (spinning) paper yarn. How to Spin- kanavan Ashley on tehnyt puolen tunnin videon aiheesta ja testannut kuinka kostuttaminen (kts. ed.) vaikuttaa suikaleen käyttäytymiseen. Shifu-langan kehrääminen on hyvin erilaista, mutta kiehtovaa kuten Susan Byrd videossaan todistaa.

Tämän artikkelin kirjoittamiseen ja kehräyskokeiluihin osallistuivat: Elina Ekola, Birgitta Gylling, Naomi Mitzner, Kaisa Pellinen, Leena Ristola, Nina Schwarz sekä Johanna Seppä. Kuvat ja teksti Rukkikuiskaajan.

Onnistuiko paperinaru? Meitä kiinnostaa kovasti kokemukset tämän materiaalin parissa. Laita postia ja palautetta Rukkikuiskaajalle.

Tallenna

Tallenna

Kategoria(t): Uncategorized | Yksi kommentti

Villa- ja pellavapäivät Seurasaaressa

Kehrääjien kilta ja Rukkikuiskaaja osallistuvat Seurasaaren ulkomuseon villa- ja pellapäiville 3.-4. syyskuuta 2016 klo 11-17. Tervetuloa mukaan!

syyskuun_villa_ja_pellapaivat_2016_mainoskuva

Heinäkuisen kehruutapahtuman innoittamana meidät on kutsuttu uudelleen kehräämään, puhumaan kehräämisestä ja esittelemään taitojamme. Museo tarjoaa mahtavat tilat museotaloissa sekä pienen lounaan kumpanakin päivänä.

Tapahtuma on tällä kertaa kaksi päivää pitkä ja molemmille päiville toivotaan osallistujia. Osallistujat saavat mielellään myös pukeutua kansanpukuihin: paita, hame ja esiliina. Kansallispuku on jo liian hieno kehräykseen.

Rukit ja muut välineet voi ajaa saareen ennen kello 11, sen jälkeen ne viedään mantereelle parkkiin. Saaressa pääsee kävelemään pitkiäkin matkoja, siihen on hyvä varautua. Tarvikkeita voi säilyttää yön yli museolla.

Kauempaa matkustaville pyritään saamaan mukavia yösijoja ja isäntäväkeä, joten kaikki vaan mukaan!

Lisäkysymyksiä saa mielellään esittää, tapahtumalla on myös oma FB-sivu.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kehräystä Seurasaaressa

rullatuoli

Kehrääjien kilta ja Rukkikuiskaaja kutsuvat kaikki kehrääjät kokoontumaan Seurasaareen viettämään kesäistä päivää värttinöden ja rukkien parissa lauantaina 2.7.2016 klo 11-17.

Samalla voidaan aloittaa Tour de Fleece, jossa kehrätään yhdessä Ranskan ympäriajajien kanssa.

Rukkikuiskaajan vartin kesähaasteeseen voi myös osallistua.

Rukkikuiskaaja on lupautunut opettamaan ja neuvomaan sekä kehrääjiä että ulkomuseon kävijöitä. Kehrääjien kilta varmasti pitää muutaman näytöksen.

Mahtava mahdollisuus tutustua uusiin kehrääjiin, uusiin välineisiin ja kehräyksen uusimpiin villityksiin.

Tervetuloa!

Lisätietoja saa Rukkikuiskaajalta ja Kehrääjien killalta sekä tapahtuman FB-sivulta.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kesällä koetellaan kehrääjiä

Kehrääjän vuodessa on ollut tähän asti tapana julkaista aina haaste kuukautta kohti. Mutta koska kansatieteellisesti kehrääjät eivät tähän aikaan varsinaisesti askartele lankojen parissa, niin jätetään ne nyt rauhaan vähäksi aikaa. Pellava tosin on istutettu tuomien kukkiessa ja nyt on hyvä hetki kitkeä sekä kastella tuota kehruukuitujen kuningatarta.

Sen sijaan kesällä on ollut hyvin aikaa kisailla. Ja milläs muulla kehrääjät kisaavat kuin langan pituudella? Amerikassa nämä kisat ovat hyvin suosittuja ja melko verenhimoisia, mutta tässä haasteessa on kysymys enemmänkin itsensä testaamisesta ja tulosten vertaamisesta muihin kehrääjiin. Nopein kehrääjä ei aina ole siistein, hitain ei aina ole huolellisin…

alpakka_saie

Lue lisää haasteen säännöistä heinä- ja kesäkuun kohdalta. Huomaa myös mahdollisus hankkia vieriopetusta Rukkikuiskaajalta Seurasaaressa!

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kuinka kamalan ihania toukokuun lankoja!

Jos Kehrääjän vuoden toukokuun haaste olisi leipä, siinä olisi mukana puolet petäjäistä. Haasteena oli kokeilla erkinvilloja, kaksoisleikkauksia, kierrätyslankaa ja kaikkea muuta korin pohjalta. Rukkikuiskaaja on itse ollut aina hyvinkin innoissaan tällaisista langoista, jotka koettelevat materiaaliltaan kehrääjän taitoja. Ja kuinka taitavia kehrääjiä onkaan riveissämme! Syntyneet langat on mainittu ihaniksi, kamaliksi tai ihanan kamaliksi.

Petra ehti ensimmäisenä kokeilemaan jämävillojen ja -lankojen kehräämistä. Hän huomasi saman minkä monet muutkin: karstamyllyssä tällainen sekoitus näyttää mahtavalta ja lankana vielä ihmeellisemmältä. Haastavan materiaalin lisäksi hän on kokeillut langan tuplakertaamista.

Raijan langassa melkein onkin puolet pettua, sillä taiteellisessa (ja hieman sumeassa) kuvassa on naavasta sekä langanpätkistä kehrättyä lankaa. Lankaa kuulemma syntyi 10 grammaa ja laadultaan sopii hyvin lahjapaketin naruksi. Tämä lanka täytyy joskus kokeilla itsekin!

ivi kirjeessä paljastuu, että aina ei hänelläkään onnistu kehräykset täydellisesti. Kummallista, kun meillä muilla aina kyllä menee nappiin… (Strömsössä ei ole vielä kehrätty, kuinkakohan sujuisi?) Mutta epäonniset ovat päässeet kierrätykseen ja langat ovat aivan taivaallisia.

Soili linkitti blogiinsa Villasta langaksi, jossa jo maaliskuussa on julkaistu kokeilu kierrätyslangan kehruusta. Blogimerkinnässä kuvat puhuvat sanojen sijaan, voitte näistä kauniista maisemista nauttia pidempäänkin. Ja löytyyhän sieltä myös paljon onnistuneempia nokkoslankoja kuin täältä Rukkikuiskaajasta.

Sanskin blogitekstissä Rukki ja rautapadan pula-aika ei ole missään nimessä harmaata ja ankeaa. Kierrätyskuiduista tehdyt langat ovat hämmentävän kauniita. Erityisesti ihastuttaa, että erikoinen materiaali on saanut kokeneen kehrääjän tekemään erikoislankoja, joissa pompulat loikkivat villisti. Puhumattakaan suloisien mohairvuohien pomppimisista!

Helena keräsi Sotkamon kansalaisopiston kehrääjien kokemukset pitkään kirjeeseen. Kuitusekoitusten kanssa on ainakin ollut hulvattoman hauskaa, mukaan mahtuu niin kissankarvoja kuin poniakin.

Rukkikuiskaaja itse ei ehtinyt mukaan haasteeseen, mutta varastojen kätköistä löytyy muutamia kuvia kierrätyslankakokeiluista. Karstasin silkkijätettä suomenlampaan kanssa ja neuloin sukat varpaista alkaen. Nyt kun vielä raaskisi ottaa sukat käyttöön, esimerkkien joukossa ne eivät kenenkään varpaita lämmitä. Ja onhan Rukkikuiskaajan virallinen maskotti, Edmund the Tweed bunny, tehty pesunkestävästä tweed-langasta. Tavattavissa aina kun allekirjoittanutkin.

silkkijatesukat

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi