Rukkikuiskaaja in cognito

Helsingin kädentaitomessuilla kehrätään! Rukkikuiskaajan löytää lauantaina 4.3. klo 12-14 Espoon työväenopiston osastolta valmiina vastaamaan kysymyksiin opiston kursseista. Ja klo 14 eteenpäin olen Kehrääjien killan seurana. Tulkaa värttinöiden kanssa mukaan! Ja jos haluatte kysyä rukkien huollosta, ottakaa kuvia mukaan ongelmakohdista. 😉

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Ilmianna kehrääjä tai tapahtuma!

Suomi kehrää 100 vuotta etsii kehrääjiä ja tapahtumia, ilmianna itsesi tai ystäväsi tai loistoideasi: rukkikuiskaaja@gmail.com.

Muutamia ehdotuksia onkin jo saapunut, pian ne lisätään kiertueen aikatauluun. Suurena toiveena olisi saada kiertue Kehä III:n ulkopuolelle, Rukkikuiskaajan reviirin ulkopuolelle.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Suomi kehrää 100 vuotta -kiertue

Kehräys avaa ikkunan itsenäisen Suomen naisten maailmaan. Pienen maatilan emäntä vietti ison osan elämästään lampaiden parissa kerien, karstaten, kehräten ja kutoen. Perhe puettiin ja peiteltiin, suojattiin kylmältä maailmalta. Tämä osa arkista historiaa jää herkästi juhlavuoden virallisten tapahtumien jalkoihin.

Vuoden aikana tutustutaan ympäri Suomea suomalaisiin kehruutapoihin ja -materiaaleihin pellavasta mohairiin. Suomenlammas nostaa päätään luonnollisesti ja suomalaiset käsityöläiset niin työvälineiden kuin villan käyttäjienkin parissa. Suomi kehrää 100 vuotta -kiertuepysäkeillä järjestäjät kertovat, opettavat ja innostavat kaikkia kehräämisestä kiinnostuneita.

suomi_kehraa_logo

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Mitä kehrääjä toivoisi lahjaksi?

kehraaja_ja_rukki

Kehrääjän vuoden viimeisenä haasteena onkin pohtia kehrääjille sopivia lahjoja. Hinnan ei tarvitse olla korkea ja monia asioita voi tehdä jopa itse. Mutta tässä ja nyt ei tarvitse pidätellä itseään, mitä sinä toivoisit joululahjaksi kehruun maailmasta? Kerätään toiveita nyt vain kaksi viikkoa, niin niitä ehtii toteuttamaankin. Toiveita lisätään tähän blogiartikkeliin, sitä mukaa kuin niitä Rukkikuiskaajalle saapuu.

Pst: Tähän keskusteluun voi sitten vinkata Joulupukin apulaisille jos heillä on vaikeuksia keksiä sitä täydellistä lahjaa kehräämiseen hurahtaneelle.

Mitä kehrääjä toivoisi joululahjaksi, ilmaisista lahjoista kalliisiin:

  • Rukkikuiskaajan hartain toive olisi, että joku järjestäisi ensi vuodeksi kehruuhaasteen. Ei sen tarvitse olla samanlainen kuin Kehrääjän vuosi, esimerkiksi joka toinen kuukausi tuleva haaste olisi myös hauska.
  • Aikaa, tilaa ja terveyttä kehrätä. Nämä toiveet kannattaa perheenjäsenten ja ystävien laittaa korvan taakse…
  • Kehruukirjallisuutta suomeksi ja suomi-englanti -sanasto. Sanastotoive toteutetaan muuten ensi vuonna…
  • Kuituja. Nyt kannattaa suosia kotimaista, esimerkiksi Rukki ja rautapata löytyy Senaatintorilta…
  • Vyyhdinpuut tai viipsinpuut, hinta n. 34 € esim. Toikalta.
  • Villakammat Gammeldagsista, hinta n. 150 €.
  • Pystyrukki, hinnat n. 350 € ->. Bliss eli ns.ikearukki on oikein hyvä ja halvin vaihtoehto.
  • Tapulien avaaja (wool picker), hinta n. 400 €.
  • Karstamylly, hinta 470 € kuten tämä Louetin suosittu malli.
  • Angora-kani tai useampi, hinta kasvattajalta n. 60 €. Rukkikuiskaaja ei kannata eläinten antamista joululahjoiksi, mutta lahjakortti kaniin, hoitokurssiin ja kanin koppiin olisi ihan toimiva lahja.

Tallenna

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Marraskuun pesusavotta

Jos tuntee elämänsä tylsäksi ja haluaa vähän draamaa, niin aina voi kysyä kehrääjiltä miten he pesevät villansa. Kurssien alussa tästä aiheesta on aina saanut vääntää ja vääntää kättä. Moni muistaa kivenkovaa, että ”äiti ei ikinä pessyt villaa”. Pesikö äiti sitten lampaat?

Amos Aldenia, The big book of handspinning -kirjan kirjoittajaa lainatakseni, en keksi yhtäkään syytä kehrätä likaista villaa. Kenties historian elävöittäjät haluavat kokeilla pesemättömän villan käsittelyä, mutta onko sillekään arkeologisia todisteita?

Kirjoitin artikkelin villan pesemisestä ja se onkin Rukkikuiskaajan luetuin juttu. Tällä ohjeella, joka minulla toimii erinomaisesti, on muutama ihminen saanut aikaiseksi puhtaan ja tiiviin villaisen jalkapallon. Tämä todistanee sen, että villan kanssa oikoteiden ottaminen on hankalaa.

Kehrääjien killan tiedottaja Kaisa on kirjoittanut meille mahtavan blogitekstin, jossa lähes kaikki syyt ja vaihtoehdot villan pesemisestä on käyty läpi. Jos Rukkikuiskaaja pitäisi tenttejä, niin tämä olisi pakollista luettavaa.

ivin kirjeestä käy selväksi, että hän kuuluu Rukkikuiskaajan ja Kaisan kanssa samaan koulukuntaan. Hauskana apuvälineenä on salaattilinko, joka varmasti nopeuttaa villan kuivumista.

Sotkamon ahkerat kehrääjät ovat kokeilleet perinteisiä pesutapoja, mutta myös jotakin hieman erikoisempaa, nimittäin hiivapesua. Kokeilusta lisää voi lukea heidän lähettämästään kirjeestään.

Petran pesukokeilussa käytettiin luonnon voimia. Vanhaan porkkanapussiin pakattu talvivilla sai olla omissa oloissaan Suomen kesässä, vuoroin kastuen ja kuivuen. Petran omin sanoin: ”Helppohan tuo pesu noin olikin, vaan en laiskana ihmisenä viitsinyt pussille tehdä yhtikäs mitään ennen syksyä. Eli nostin sen lampolaan ja totesin ettei tää oo mun juttu. Liian hidasta ensinnäkin ja toisekseen sitä olis pitänyt väliin käydä kääntelemässä ja ehken ei niin paras pesupaikka tuohon hommaan ole hiekkamaa. Linnutkin tekivät omia tuhojaan nokkimalla villoja ja tuo pussikin olis voinut olla paremmin Suomen suloista kesää kestävä. Keskellä villakerrosta oli suht ok puhdasta villaa, päällä hiekanpölyä ja alla oli kaikki muut… Kokeiliskohan lumipesua villalle tälle talvea?”

petran_kesapesu

Näin artikkelin lopuksi vielä kuvallinen todiste sille miksi Rukkikuiskaaja suosittelee villan pesemistä. Kuvasin Myllymäen lampolassa köllötteleviä lampaita kun kaveri sitten päästi annoksen papanoita toisen selkään. Puhtaus on puoli kehräystä!

lammas_kakkii_kaikkialle

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Marraskuussa kehrääjä innostuu

Jos kansanomainen kehrääjän vuosi päättyi laskiaiseen, niin marraskuussa se alkaa. Martin lortti eli vyyhti lankaa pitäisi roikkua seinällä jokaisella kehrääjällä Martin päivänä 10.11.

Kaisan, Katariinan tai Kaarinan päivä on 25.11. ja silloin on ollut vuoden tärkein keritsemispäivä: ”Kaisan villa ei katoa”. Onko päivä oikeasti paras päivä keriä kierä- eli syysvilla? Vai onko kyseessä pyhään Katariinaan liittyvä uskomus? Pyhä Katariina yritettiin teloittaa teilipyörällä, joka kuitenkin halkesi ja siksi murhatyö tehtiin loppuun miekalla. Kansa on tulkinnut pyhimyksen tunnukset teilipyörän rukinpyöräksi ja miekan värttinäksi. Nopeasti katsottuna nuo samat kehräysvälineet näyttävät löytyvän myös Caravaggion upeasta maalauksesta.

pyha_katariina_ja-pyora

Jos villat keritään nyt, niin mitä niille seuraavaksi tapahtuu? Kehrääjän vuoden haaste tarttuu marraskuussa tähän paljon kipakkaa keskustelua herättävään aiheeseen mitään tapaa tuomitsematta.

  • Kerro kuinka käsittelet villan ennen karstausta. Jos pestään, niin miten pestään? Jätetäänkö pesu väliin kokonaan? Jos hapatetaan, niin miten hapatetaan? Tuuletetaanko vai upotetaanko veteen?
  • Jos aina peset villat, niin kokeile kehrätä pesemätöntä. Myös päinvastoin, jos aina olet kehrännyt pesemätöntä, niin kokeile nyt pestyä villaa. Rukkikuiskaajalta löytyy yhdenlainen pesuohje, mutta se ei suinkaan ole koko totuus villan käsittelystä.
  • Laittakaa kuvia ja tekstiä marraskuun loppuun mennessä, niin nostetaan yhdessä lammas pöydälle.
Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Villamarkkinoiden mahtava valikoima

Lokakuun haasteeseen vastattiin innokkaasti ja onkin mahtavaa nähdä kuinka suomalaisia lampureita arvostetaan. Suositelkaa näitä markkinoita kaikille vasta-alkajillekin, niin saavat hyviä kuituja alusta alkaen.

sotkamon_villamarkkinat_4.jpg

Sotkamolaisten villan lajittelua.

Rukkikuiskaajan iloksi haasteeseen tarttuneet ovat hoitaneet mainostuksen kirjeillä, joten pidemmittä puheitta päästän heidät ääneen.

ivin kirjeessä on mainittu useita suomalaisia villantuottajia ja hienosti myös kuvattuna näiden tilojen villoista kehrättyjä lankoja.

Sotkamosta tulleessa kirjeessä kuvattiin käyntiä villatilalla testaamassa kerintätaitoja. Joistain villoista tuli jopa vähän jakamisen vaikeutta, mutta tarinalla on onnellinen loppu.

Petran kirjeessä voi lukea lampurin vuodesta kuvien kera. Erityisen hauskoja ovat paimenkoirat, jotka selvästi tietävät tekevänsä tärkeää työtä.

Sanski teki kuvareportaasin Rukki- ja rautapadan Facebook-sivuille omista mohairvuohistaan. Kannattaa ehdottomasti lukea näistä luksuskuidun-kasvattajista.

Tallenna

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi