Leijonan värejä ja taaksepäin katsova rapu

Helteisen heinä-elokuun aikana kehrättiin ravun ja leijonan merkeissä.

leijonalankaRukkikuiskaaja tarttui leijonaa harjasta ja kehräsi kelta-mustan leijonavyyhdin josta hän kertoo: ”Tämä muuttaa kotikissankin viidakon kuninkaaksi. Tai sitten vaivuttaa uneen.”

Villabaretti-Soili poimi myös värit leijonasta ja kehräsi seitsemän 45:n gramman vyyhtiä. ”Leijonan värit oli kirkkaita ja annoin niiden räiskyä kaikessa lämpimyydessä, kuuma kesäkin oli juonessa mukana. Sitten palasin taaksepäin kuin rapu, siihen kun aloitin kehräämisen pari vuosikymmentä sitten: turvevillaan. Kuvassa myös turvevillan jälkeistä elämää – väriä ja vastaväriä.”

IMG_0577

TaijaSelina on leijonan rohkeudella testaillut uusia kuituja ja lankatyyppejä. Haastekehruut löytyvät hänen blogistaan https://colorblindyarns.blogspot.com/2018/09/kehruuhaaste-rapu-ja-leijona.html?m=1

Mie, Kehruu-Hellu, puolestaan otin tässä osiossa kehrättäväksi kuidun, jonka ostin Rukki ja rautapadalta viime joulun aikoihin, kun siitä silloin tuli jotenkin heinäkuumainen olo. Aloin kehrätä, enkä vieläkään oikein tiennyt miksi, tai millaisella aasinsillalla tämä nyt tulisi kytkeytymään kuukauden haasteeseen, kunnes lopulta minulle tuli selkeä mielikuva. Villakuitu muistutti minua lapsuudestani, Disneyn Pieni merenneito -animaatiosta. Ja siinähän on se rapukin! Ehkä tämä on ihan riittävä aasinsilta aiheeseen.

rapulanka

Kehräsin värttinällä säikeen, josta osan ketjukertasin, osan taas kertasin yhteen aikaisemmin kehräämieni vihertävän harmaan, vaaleanpunaisen ja turkoosin langan kanssa.

rapulanka2

Samalla merellisellä teemalla aloin saman tien neuloa Aranami-huivia, jonka ohje on ostettavissa Ravelrysta. Tosin muokkasin ohjetta niin, että on vähemmän pääteltäviä langanpäitä, sen vuoksi tässä keskeneräisessä huivissa on niin paljon puikkoja.

aranamishawl

Leijonaa ei vielä vain näkynyt missään, kunnes eräänä iltana teki mieleni tehdä jotain yksinkertaista ja nopeaa. Poimin leijonasta harjan ja neuloin pannan.

20180902_191345

Oranssi lanka on yksiä kehruu-urani varhaisimpia tuotoksia, ja koska se on niin kauniisti epätasaista monin eri tavoin, ei sille ollut tarvetta keksiä mitään monimutkaista pintaneuletta. Reunoihin tein i-cordin koirankarvalangoilla. Yläreunassa olevan langan olen kehrännyt jo aiemmin. Se on tuntemattoman koiran karvaa, jonka kehräsin sellaisenaan ja kertasin lampaanvillasäikeen kanssa. Tämä lanka on alkanut jo hienosti pörhistyä, kuten koirankarvalangoilla usein on tapana. Alareunassa käyttämäni langan taas kehräsin juuri tätä varten. Siinä on barbet-rotuisen koiran leikattua karvaa, johon sekoitin vähän siteeksi oranssia merinovillaa. Tätä tuetulla värttinällä kehrätessä olin kyllä aivan poissa mukavuusalueelta! Kuitusekoitus olisi totellut paremmin lyhyttä vetoa, mutta tuetulla värttinällä se ei minun tyylilläni onnistu, sillä toinen käteni on koko  ajan värttinässä kiinni.

Seuraavaksi onkin haasteessa luvassa sitten villimpi juttu: neitsyt-vaaka, eläinradan se osuus, jolla ei näy eläimiä lainkaan! Voisiko neitsyt tarkoittaa virgin woolia vai kenties vaikka Neitsyt Mariaa? Mariahan muuten usein kuvataan kehräävänä tai neulovana!

 

Entäs vaaka sitten? Viittaako se punnitsemiseen tai tasapainoiluun? Olisiko tässä syytä punnita kaksi väriä suurella huolella, sekoittaa ne yhteen ja kehrätä maailman tasapainoisin väriliukuma? Esimerkkiä voi katsoa vaikka helmikuun 2015 kehruuhaasteesta, johon on osallistuttu myös  Katereenin blogissa.

 

Mainokset
Kategoria(t): Kehruuhaaste 2018 | Kommentoi

Ruususen unilelu

”Kysy tädiltä.”

”En mä halua kysyy…”

”Kysyt nyt. No, että missä se piikki on johon Ruusunen sormensa pisti?”

Ruusunen_ja_aito_varttina_Zick_c1900.jpg

Zickin kuvituksessa 1920-luvulta Ruusunen tavoittelee VÄRTTINÄN piikkiä.

Kyseinen keskustelu on yleisin, jota kuulen kun istun rukin takana kehräämässä yleisötapahtumissa. Tai vaihtelun vuoksi kysytään, että montako kertaa olen nukahtanut. Vastaan kohteliaasti, että ei tässä ole sellaista piikkiä ja ihan hereillä sitä vielä ollaan.

Mutta kansatieteilijän ja Rukkikuiskaajan sieluni haluaisi pitää aiheesta pitkän esitelmän, jonka tärkeimmät kohdat ovat se, että Disney on vaikuttanut paljon käsitykseen rukeista ja, että Ruususen tarina on hyvin paljon synkempi kuin koskaan voisi kuvitella. Satujen vuoksi tutkimuksen apuna on käytetty paljon Satu Apon uutta kirjaa Ihmesatujen historia (2018).

Disney on väärässä

Disneyn 1959 tekemä klassikko Prinsessa Ruusunen (Sleeping Beauty) esittää meille klassisen kohtauksen, jossa prinsessa kirouksen mukaan pistää sormensa värttinän piikkiin (engl. ”prick her finger on a spindle of a spinning wheel.”) ja vaipuu uneen. Sama toiminta toistuu myös Disneyn Pahattaressa (2014).

Kun kohtausta katsoo tarkkaan, Ruususen sormi osuu rukinlapaan, jonka terävä piikki työntyy pellavakuontalon läpi. Tällaisia terävähköjä rukinlapoja (engl. distaff) on ollut olemassa. Ja esimerkiksi harkin päässä olevat puupiikit voivat olla hyvin teräviä, jotta pellavakuitu ei tarttuisi niihin. Mutta se ei ole sama asia kuin rukin värttinä.

Vain värttinärukissa eli suuressa tai kävelyrukissa lyhdyn sijalla on värttinämäinen piikki, jonka kärjen kuuluu olla erittäin terävä. Kuitu kehrätään ensin kulmassa tätä piikkiä vasten ja sitten valmis lanka ohjataan suoraan varrelle talteen. Värttinärukkia voidaan pitää puuttuvana renkaana värttinän ja meille tutun vino- tai pystyrukin välillä. Lyhdyn kehittäminen ja käyttöönotto 1400-luvulla on muuttanut kehräämistapoja suuresti, jolloin värttinärukit katoavat suurelta osin Euroopasta.  Värttinärukit säilyvät Aasiassa, josta ne ovat kotoisinkin ja puuvilla kehrätään edelleen niillä. Intialainen charkha-rukki on tästä hyvä esimerkki ja sen terävään piikkiin olen kyllä useasti pistänyt itseni ilman nukahtamista.

Ruususen tarina synkemmät versiot

Ruusunen eli Nukkuva kaunotar ilmestyy satuna jo 1300-luvulla ja 1600-luvulla se julkaistaan ensimmäisen kerran kirjassa, joten luonnollisesti siitä on kirjoitettu useita variaatioita (Apo 2018, 143). Alkuperäiset versiot ovat karuja ja 1800-luvulle tultaessa sadun muoto siloittuu ja kaikki epämääräinen seksuaalisuus vähenee. Modernit versiot ovatkin lähes platonisia, joissa vain suudellaan kertaalleen rakastavasti ja sitten tanssitaan.

Yhdessä keskiaikaisessa versiossa prinsessa Zellandine nukahtaa saatuaan sormeensa tikun pellavakuontalosta, josta hänen serkkunsa kehrää lankaa. Prinssi Troylus raiskaa nukkuvan neidon, joka tulee raskaaksi ja synnyttää vauvan. Vauva imee nukkuvan äitinsä sormesta piikin pois ja Zellandine herää. (Apo 2018, 144-145). Tästä pellavapiikistä on muistaakseni Alden Amokselta teoria, jonka mukaan maassa liotetusta pellavasta voi saada botulismin. Ainakin pellavan siemenistä näitä myrkytystilaa ja halvausta aiheuttavia Clostridium botulinumin itiöitä on löydetty. Monissa maissa, myös Suomessa, teräviä piikkejä on pidetty uhkaavina ja niihin on liittynyt taikauskoja (Apo 2018, 147). Aikana jolloin ruusun piikin raapaisuun saattoi kuolla, kaikki haavoja aiheuttavat kappaleet olivat aidosti vaarallisia.

Disney on ottanut elokuvaansa mallin pitkälti ranskalaisen Charles Perraultin 1600-luvun lopulla kirjoittamasta versiosta. Perrault kirjoitti satuja omille lapsilleen ja hän vaihtoi pellavatikun värttinään. Tai ainakin näin satu on käännetty englanniksi ja suomeksi, mutta alkuperä on hieman monimutkaisempi Patricia Batesin kirjan Spinning Wheels (1977) mukaan . Vanhemmissa ranskalaisissa rukeissa lyhtyä kannattelevia neitoja on kutsuttu neulanpitelijöiksi, johtuen siitä, että lyhdyssä hampaiden sijaan on ollut siirrettävä metallinen tai puinen piikki. Piikin ja värttinän nimi on ranskaksi sama, la broche. Tämä piikki on se, joka pistää Ruususta sormeen ja jonka prinssin huomionosoituksista syntynyt vauva imee äitinsä sormesta.

Grimmin veljeksiltä saamme suomalaisen nimen nukkuvalle kaunottarelle, Dornröschen eli Ruusunen. Heidän versio perustuu vahvasti Perraultin satuun ja veljesten kuvitetuissa 1800-luvun kokoelmissa prinsessa Ruusunen tavoitteleekin sormellaan teräväpiikkistä värttinää. Värttinäkohtaus on Satu Apon mukaan yksi Ruususen sadun tärkeimmistä kohdista, joka toistuu kaikissa versioissa uudelleen ja uudelleen. (Apo 2018 165-168) Saksassa on 1800-luvulla jo yleisesti kehrätty vino- tai pystyrukilla, joten värttinä on viittaus aikaan ”kauan kauan sitten”. Monissa lepäävissä ja tahkli-värttinöissä on terävä piikki pohjassa. Tuohon piikkiin käden osuminen paremminkin piristää kuin unettaa, kuten jokainen tahkli-värttinän korkin hukannut hyvin tietää.

Ruusunen_ja_aito_varttina_Dore_1867

Doren kuvituksessa vuodelta 1867 värttinän piikki on vastustamaton.

Univärttinät ja pettymykset

Ruususen tarinan kautta monille sukupolville ovat tulleet tutuksi modernista kodista täysin puuttuvat kehruuvälineet. Värttinät liittyvät Ruususeen paljon vahvemmin kuin rukit ja Disneyn vuoksi joudun siksi tuottamaan pettymyksiä niin aikuisille kuin lapsillekin. Harva jaksaa kuunnella koko tarinaa siitä mistä väärinkäsitys johtuu, mutta yritän silti aina. Asiaa tutkiessani törmäsin myös värttinöiden ja lääketieteen väliseen yhteyteen. Univärttinäksi (engl. sleep spindle) kutsutaan aivojemme tuottamia kuvioita kun olemme laskeutuneet unen kakkosvaiheeseen. Paperille piirtyvä kuvio on ilmeisesti aivan värttinän näköinen, vaikka voisihan sama kuvio olla myös jäätelötötterö tai demografinen ikäkäyrä. Nukkuminen ja värttinät ovat erottamaton pari.

 

(Kuvat Wikipediasta, käytetty lisenssin luvalla.)

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Kaksostelevat härät

 

Alkukesän lämpimät kelit taisivat hyydyttää kehräävät joukot, mutta muutama on onneksi tarttunut haasteeseen.

härkä-kaksonen02

Sekä Sanskilla että TaijaSelinalla Härkään yhdistyy punainen väri.

TaijaSelina värjäsi happoväreillä villoja kylmänpunaiseksi ja kehräsi useita vyyhtejä, joista suurin osa on kaksostelevasti kaksisäikeisiä lankoja.

TaijaSelinaHärkä

 

Sanski käytti myös punaisia villoja, mutta hänen mukaansa langasta ei tullut ihan kylliksi intensiivistä härän punaiseksi. Lanka on kaapelikerrattua, eli kaksi kaksisäikeistä lankaa on kerrattu yhteen.

34050217_10216820749049633_2489214155425316864_n

Villabaretti-Soili  kehräsi tässä haasteessa härkäpäisesti vyyhdin viikossa ja sai valmiiksi reilut 500 grammaa mustan koirankarvan ja värjätyn raakavillan sekoitusta Kaksosten vaihtelevissa värisekoituksissa. Soilin härkäpäisestä projektista voi lukea tarkemmin hänen blogistaan huhti-kesäkuun postauksista. Yhteenveto löytyy täältä: https://villabaretit.wordpress.com/2018/06/22/koirankarva-lammas-lanka/
fullsizeoutput_81c

Minulla kävi niin, että enpä kehrännyt haasteeseen liittyen yhtään mitään, mutta onnistuin silti toteuttamaan viime osion päätteeksi hahmottelemani suunnitelman. Minulle tulee taivaallisista häristä mieleen sateenkaari, joten mylläsin lankavarastojani ja kudoin kaksi sateenkaarinauhaa. Oikealla olevassa nauhassa olen käyttänyt aikojen saatossa itse  kehräämiäni ja osittain itse värjäämiäni lankoja. Vasemman puoleisessa nauhassa taas olen käyttänyt kahta sateenkaarevaa, mutta silti hyvin eri tyyppistä lankaa, jotka olen saanut kahdelta eri ystävältäni.
härkä-kaksonen01

Nyt on puoliväli ohitettu, eli haasteen selkä on taittunut! Kohti syksyä kehrätään ravun ja leijonan merkeissä. Tiesittekö, että on olemassa kitiinikuitua, eli sitä samaa ainetta, mistä ravun kuori muodostuu! Entä leijona sitten, mitä se voisi tarkoittaa? Ehkä jotain pörröistä, kuten leijonan harja? Heinäkuussa on muuten meneillään maailmanlaajuinen kehruuhaaste Tour de Fleece. Jos osallistutte, niin pitäkää tähtimerkit mielessä!

Kesäterveisin

Kehruu-Hellu

Kategoria(t): Kehruuhaaste 2018 | Kommentoi

Itsepäinen oinas ja kuin kalat vedessä

Tähtiin kirjoitetun kehruuhaasteen toisessa osiossa asteltiin eläinradalla kalojen ja oinaan merkeissä.

Rukkikuiskaaja valotti suunnitelmiaan jo edellisessä koosteessa ja tarkoituksena oli kehrätä kalojen värisistä villoista lankaa kirjoneuletta varten. Rukkikuiskaaja kertoo:

”Tässä tuotokseni maaliskuun ja huhtikuun haasteeseen. Värit ovat hieman kalalliset, mutta kun nuo topsit aina yllättävät lopputuloksillaan, niin siniruskeasta tulikin hyvin punainen. Valkoinen lanka on hieman harmahtava, koska villa on kainuunharmaasta. Kampasin valkoisen villan huolella ja sitten huolimattomasti kehräsin siitä aivan liian ohuen säikeen. Värillisestä topsista piti sitten tehdä kohtalotoveri.  Molemmat ohuet säikeet on kerrattu lenkkikertauksena kolmisäikeiseksi. Neulotut oinaansarvet on tehty 3 mm puikoilla ja virkatut 3,5 mm koukulla. Pikkupusseilla on leveyttä n. 10 cm verran, käyttötarkoitus vielä hieman mystinen. En olekaan ikinä ennen tehnyt kirjoneuletta tai -virkkausta itse kehrätyistä langoista.”Rukkikuiskaaja2

Rukkikuiskaaja_lanka

 

 

Sanski osallistui tässä osiossa molempiin alkuvuoden haasteisiin. Kauris-Vesimies -osioon syntyi lapaset ja kynsikkäät, joissa on  kauriin väri,  sekä vesimiehen tyrskyjä ja veteen heijastuvia värejä.

Sanski01

Kalat-Oinas -osiossa  hän valmisti korun. Korun langoissa on käytetty veden värejä sinistä ja turkoosia, ja oinaan hengessä  itsepäistä punaista ja mustaa. Keltainen ja vaaleanvihreä puolestaan tulevat keväästä. Oinas on itsepäinen, siksi Sanski kokeili miten kierteet menevät kun kertaa eri tekniikoita.  Sanski kertoo ”Ovatko langat oinaan lailla vai soljuvatko toistensa lomaan kuin kalat. Eksyi tuonne langan sekaan kehrättyinä myös helmiä. Eli lisää itsepäisiä elementtejä rajoja rikkovasti ja tähtiin kurkottaen.”

Sanski02

Villabaretti-Soilin mielestä kalat ja oinas -aihe tuntui ensin vaikealta lähestyä. Osion aluksi hän kertoo vain parsineensa ihanan lemmikin villapeittoon puremia reikiä (Erittäin kannatettavaa! Muistakaa huoltaa ja helliä villaisia tekstiilejänne!). Kalojen-kuukautena maaliskuussa hän teki erilaisia verkkoja https://villabaretit.wordpress.com/2018/03/ ja huhtikuussa sekoituksia koiransa karvoista https://villabaretit.wordpress.com/2018/04/ ”Kiiltokarvakaverini on syntynyt huhtikuussa, joten sehän liittääkin tämän touhun kohdalleen!” kertoo Soili.

TaijaSelina puolestaan värjäsi suomenlampaan villaa ja kehräsi kalojen hengessä veden värisiä lankoja. Oinas-osioon puolestaan syntyi vyyhti Oxford Down -rotuisen lampaan itsepäisestä ja vahvasta villasta. Lisätietoja löytyy TaijaSelinan omasta blogista osoitteesta: https://colorblindyarns.blogspot.fi/2018/05/kehraamista-taivaan-merkeissa-huhtikuun.html

31739938_10156223932688798_1563600079812558848_o

Mie, Kehruu-Hellu, kerroin suunnitelmistani ja innoittajastani taiteilija Reidar Särestöniemestä jo edellisen koosteen päätteksi. Yllätyksekseni huomasin kehrääväni aivan uudella tavalla. Kehräsin säiettä Jäämeren mieleeni tuovIMG_20180316_120456asta karstalevystä, kertasin sitä yhteen vähän vaikka minkä aiemmin kehräämäni säikeen kanssa ja aloitin neulomisen heti, kun oli mitään kehrättävää. Ja kun lanka loppui, kehräsin lisää. Sain aikaan nämä seitsemän neliötä. Reidar Särestöniemen maalaukset ovat tyypillisesti neliön muotoisia. Kaikissa neliöissä on 36 silmukkaa, mutta koko vaihtelee langan paksuuden vuoksi.

 

 

 

IMG_20180513_104420

Nyt ollaan jo hyvän matkaa asteltu härän ja kaksosten mailla. Kuhiseeko päässä ideoita ja hyrisevätkö rukit jo? Minulla härkä yhdistyy erikoisten mytologisten aasinsiltojen vuoksi sateenkaareen ja kaksonen puolestaan voi merkitä, että tekee jotain kaksi kappaletta…Mutta se jää nähtäväksi!

Aikaa on kesäkuun loppuun saakka, kuulemiin!

Terveisin Kehruu-Hellu

Kategoria(t): Kehruuhaaste 2018 | Kommentoi

Kauris ja vesimies -osio kehruuhaasteesta

Ensimmäinen osio Tähtiin kirjoitetusta haasteesta on nyt selätetty. Kehruu-Hellu ja Rukkikuiskaaja istahtavat teekupposten äärelle kokoamaan alkuvuoden tunnelmat ja suunnitelmat jatkoa varten.

Kehruu-Hellu: Tähtiin kirjoitetussa Haasteessa on nyt päästy alkuun. Miten sujuivat kauris ja vesimies -aiheiset kehruut? Mitä suunnittelit ja mitä sait aikaan?

Rukkikuiskaaja: Alkuvuosi olikin hurjan kiireinen, etten ehtinyt toteuttaa mitään. Muttarukkikuiskaaja02 sehän ei estänyt haaveilua! Haaveilin pehmeästä, yksisäikeisestä siniruskeasta langasta, josta olisin neulonut suuria pitsisuomuja. Ostin topsin, jonka Sanski oli värjännyt juuri täydelliseksi. Se pääsee tositoimiin myöhemmin. Mitäs sinä teit?

 

 

K: Tammikuu oli mulla myös kiireinen ja olin puolikuntoinen sairastelun vuoksi. Yhtenäkehruuhellu01 iltana kuitenkin istahdin alas ja hädissäni kehräsin suunnittelemaani bambilankaa, eli pilkkuja oli tarkoitus saada. Värit ja toteutus eivät ihan pilkkuja ja bambeja tuo mieleen, mutta kehräsin!

R: Tuntuu olevan yleinen trendi, tuo sairastelu.

K: Niinpä! Sairastelu pisti myös Sanskin suunnitelmat jäihin. Hän ehti kehrätä  tämän kauriin inspiroiman ruskeansävyisen säikeen. Toinen säie on vielä tekeillä ja suunnitelmissa oli  neuloa kynsikkäät, ennen kuin sairastaminen  meni kaiken edelle.

Sanski01

R: Kehräys on minusta hyvinkin fyysistä ja jos köhii sekä kuumeilee, niin ei jaksa tarttua rukkiin. Millaisia taukoja on suotu meidän esiäideille? Onkohan voinut tilata sängyn pohjalla teetä ja kurkkupastilleja viikon ajan?

K: No sanopa! Toisaalta kehrätessä on saanut sentään istua.

R: Todellakin, kehräystä pidettiin työnä, jonka pystyivät tekemään kaikessa kunnossa olevat ihmiset, miksei sairaatkin. Entisajan maalaistalossa ihmiset kärsivät kaikenlaisista pienistä vaivoista koko ajan, esimerkiksi “silmäpaskosta” eli rähmivistä silmistä, jotka aiheutuivat savusta. Kenties kehrääminen jatkui kaiken läpi, sillä aikataulu oli tiukka saada langat valmiiksi. Tässä näkyy hienosti kuinka kehrääminen oli ennen työtä ja nykyään harrastus, joka jää flunssan varjoon. Mutta kuten sanottu, sairastaminen (ja muutto) eivät estäneet haaveilemasta siitä hetkestä kun taas pääsee rukin ja langan ääreen.

K: Kauris eläimenä vaikutti  tässä ensimmäisessä osiossa olevan monelle innostava lähtökohta langan suunnittelulle. Lyylillä sen sijaan oli lähtökohtana vesimiehen värit. Kaksisäikeinen lanka on kasviväreillä värjättyä suomenlampaan villaa. Toinen säie on värjätty morsingolla ja toisessa on käytetty eri värikasveja.  Langasta hän neuloi harpulla tämän hartiahuivin, joka hänen omien sanojensa mukaan voisi tarvittaessa olla vaikka kauriille loimi.

lyyli_kollaasi

R: Kauriissa on vähän samat värit kuin noissa hurmaavissa suklaanruskeissa lampaissa. Ehkä siksi yhdistelmä tuntuu läheiseltä. Minun hankkimani  kuitu on ruskean ja sinisen sävyissä, aivan ihana surf and turf-yhdistelmä!

K: Vesimiehen kohdalla on minun synttärit ja suunnitelmissani oli neuloa päähine viime vuonna kehräämästäni ihanasta, tulppaanikimpun mieleen tuovasta  langasta. Oikeaa pipomallia ei kuitenkaan meinannut löytyä ja helmikuuta oli kulunut jkehruuhellu02o hyvän aikaa, kun lähdin pitämään kehruukurssia Muonioon. Opiskelijat olivat ihanan innostuneita, mutta kyllä se oli opettajallekin antoisaa, sillä sen jälkeen kehräsin vaikka mitä! Tuossa huumassa otin  kehrättäväkseni yhden harmaan villa-sarisilkkisekoituksen,  jonka olin tehnyt viime kesänä Villitarhassa Kehrääjien kesäyönä. Siinä kehrätessä sitten valkeni, että mullahan on jo kehrättynä yksi pliisu keltainen lanka, jonka kanssa tämä säie sopisi hyvin kerrattavaksi. Ja niin siitä tulikin todella onnistunut yhdistelmä, joka heti hihkaisi, että siitä on neulottava Stephen Westin Raxtur-päähine! Tällä tavalla yllätyksellisesti käytin siis haasteen syntymäpäiväkortin, joka antaa aika vapaat kädet. Lakkia ei kylläkään vielä ole, ehdin neuloa vain mallitilkun.

R: Stephen Westin mallit sopivat usein käsinkehrättyihin lankoihin. West fanittaa kovasti langanloppuja,  tekstuureja sekä käsinvärjättyjä lankoja ja ihmeellisesti lopputulos on tasapainoinen. Haaveilen Vertices Unite-huivista, johon voisi upottaa kaikki opettaessa syntyneet vinkeät pikkuvyyhdit. Palatakseni tähän meidän haasteeseen… Oinas taas on minun horoskooppieläimeni, joten ajattelin panostaa. Kehrään kahta väriä kalojen (sekä varaston) innoittamana ja kirjoneulon oinaansarvia! Kivrimit ovat suosikkikuvioni kautta aikojen, olen niitä piirrellyt, kirjonut ja virkannut aikaisemmin. En tiedä kuinka suuren asian teen, mutta jotakin jännää syntyy!rukkikuiskaaja01

K: Ai tuo kuvio on nimeltään kivrim, enpä tiennytkään!  Oletko päässyt jo alkuun? Mulle nimittäin kävi niin, että livahdin jo vähän etuajassa toiselle osiolle. Siinä kurssin jälkeisessä huumassa nimittäin aloin kehrätä tätä karstalevyä, jonka värit tuovat mulle mieleen Jäämeren ja koska Jäämeressä on kaloja niin aasinsilta haasteeseen on sillä hoidettu. Jäämereltä ei ole pitkä matka minun kotiseudulle, josta on kotoisin myös taiteilija Reidar Särestökehruuhellu_kollaasiniemi. Olen tutustunut hänen taiteeseensa ja kotimuseoon jo lapsena ja tästä langasta haluaisin neuloa jotain hänen hengessään. Yhteys oinaaseen syntyy siitä, että Särestöniemi kuvasi itsensä maalauksissaan usein eläimeksi ja yksi eläin, jonka hahmoa hän käytti, oli jaara eli pässi eli oinas

R: Ihanan lennokkaita nämä sinun pässinsiltasi! Minulla on vasta haaveissa tämä kokeilu. Siinä on edessä useita jännittäviä kohtia, kuten osaanko/jaksanko kehrätä kahta väriä niin, että niitä pystyy käyttämään kirjoneuleeseen. Eihän sen supertasaista tarvitse olla, mutta olisihan se kiva, että kuviot näkyy selvästi. Ensimmäiset kaksi kuukautta tästä vuodesta kuluivat mielettömän nopeasti, täytyykin käydä töihin, että saa langat ja kivrimit kuriin. Täksi seuraavaksi etapiksi otan myös henkilökohtaiseksi haasteekseni houkutella jonkun kaverin mukaan. Haluan niin nähdä mitä kaikkea ihmiset innostuvat tekemään!

K: Tänä  vuonna mikä tahansa on mahdollista!  Villabaretti-Soili otti kerralla koko 12-merkkisen eläinradan haltuun lähestymällä asiaa eläinten ja luvun 12 kautta. Hän onkin tänä vuonna kehrännyt jo vaikka mitä, muun muassa koirankarvalangasta 12-terälehtisen kukan hatun koristeeksi. Sähköpostissaan hän kertoo tehneensä kehräämästään langasta myös kissan ja lyhyistä kuiduista hän huovuttaa palloja, jotka voivat olla koiran leluja, lumiukkoakkoja tai vaikka planeettoja! Ja blogista löytyy sekä saturnuksen renkaita että uranuksen kuita! Mielettömän hienoa heittäytymistä haasteen pyörteisiin. Toivottavasti mahdollisimman moni innostuu mukaan, vielä on viisi osiota jäljellä!

 

Kategoria(t): Kehruuhaaste 2018 | Kommentoi

Tähtiin kirjoitettu kehruuhaaste

 

Vuonna 2018 taas kehrätään yhdessä, haastetaan itseä ja innostetaan toisia! Kehruuhaaste on nimeltään Tähtiin kirjoitettu, jonka mukaisesti innoitusta ja ideoita haetaan tähtimerkeistä eli  astrologiasta.

Haaste on jaettu kuuteen osaan, jolloin yksi osio kestää aina kaksi kuukautta kerrallaan. Ja koska haaste on kirjoitettu tähtiin, josta sen voi kuka hyvänsä lukea, voi koko vuoden ohjelman paljastaa jo tässä vaiheessa.

Osiot ja niiden aiheet ovat:

  1. Tammi-helmikuu: Kauris ja vesimies
  2. Maalis- huhtikuu: Kalat ja oinas
  3. Touko-kesäkuu: Härkä ja kaksoset
  4. Heinä-elokuu: Rapu ja leijona
  5. Syys-lokakuu: Neitsyt ja vaaka
  6. Marras-joulukuu: Skorpioni ja jousimies

 

Pöyhikää siis kuituvarastonne, löytäkää yllättäviä yhteyksiä horoskooppimerkkien ja kehräyksen välillä, luottakaa sisimpäänne ja toteuttakaa ideanne tarvittaessa mitä hulluimmilla aasinsilloilla! Tänä vuonna haastetaan erityisesti luovuutta! Haasteen aikana voi paitsi kehrätä, myös jatkojalostaa kehräämiään lankoja tuotteiksi asti haluamillaan tekniikoilla esimerkiksi niin, että ensimmäisen kuukauden aikana kehrää langan ja toisen kuukauden aikana valmistaa langasta tuotteen. Ja koska koko vuoden aiheet ovat jo tiedossa, voitte halutessanne suunnitella myös pitempiä, useisiin osioihin liittyviä projekteja.

Lisäksi jokainen saa  voi käyttää vuoden aikana yhden Syntymäpäiväkortin! Eli koska jokaisella on vuoden aikana syntymäpäivä, niin siinä osiossa, johon syntymäpäiväsi sattuu, saat tulkita haastetta erityisen vapaasti, kenties jopa hemmotella itseäsi!

Haasteeseen osallistuminen:

Osallistuminen tapahtuu lähettämällä kunkin osion päätteeksi kehräystarina kuvineen tai linkki blogiisi, jossa kerrot, kuinka olet toteuttanut osion teemoja. Tarina voi kertoa joko siitä, mitä olet kehrännyt haasteeseen liittyen, tai jos kehrääminen ei jostain syystä ole onnistunut, lähetä jokin muu kehräystarina, vaikkapa unelma siitä, mitä olisit voinut kehrätä ja kuinka olisit jatkojalostanut langan valmiiksi tuotteeksi asti. Tarinan voi lähettää  Rukkikuiskaajan sähköpostiosoitteeseen, joka löytyy blogin oikeasta reunasta, haasteen omaan Facebook-ryhmään, tai halutessasi vaikka kirjeitse tai postikortilla. Tarinat kootaan joka osion päätteeksi tänne blogiin talteen. Osallistujat esiintyvät blogissa itsevalitsemansa kehräysnimen alla, joka voi olla lempinimi, blogin nimi tai kehruuvälineesi nimi.

Jokainen osion päätteeksi tarinansa lähettänyt osallistuja saa yhden arvan. Vuoden lopuksi pidetään arpajaiset taivaallisine palkintoineen, joten mitä useampi osio suoritettuna, sitä useampi arpa takataskussa!

Jos on kysymyksiä, ottakaa toki yhteyttä!

Terveisin haasteen luotsaaja

Kehruu-Hellu, joka haluaa vuonna 2018 kehrätä edellisvuosia enemmän rukillaan Tummikilla sekä värttinöillään Mutterilla, Romuluulla ja Rauankarvalla, ja  jonka Rukkikuiskaaja ystävällisesti päästi melskaamaan tänne tontilleen.

 

Kategoria(t): Kehruuhaaste 2018, Uncategorized | Kommentoi

Ennakkomainos ensi vuoden kehruuhaasteesta…

Pssst: Ensi vuonna Rukkikuiskaajan Laura ja Hämäräisen tien Helena pistävät pystyyn kosmisen kehruuhaasteen:

peruslogo_kosminen

TÄHTIIN KIRJOITETTU – kehruuhaaste ilmestyy omalle sivulleen 1.1.2018, mutta haasteesta voi kuulla jo etukäteen Senaatintorilla 11.12.2017 klo 16 alkaen…

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi