Nokkosen käsittely ja kehruu teoriassa SEKÄ käytännössä

Rukkikuiskaajan kaikki ohjeet ovat testattuja ja usein vastauksia kursseilla syntyneisiin kysymyksiin. Mutta nyt Ämmässä ja Koukkarissa nousi esiin kiehtova kysymys nokkosen käsittelystä, josta Rukkikuiskaaja ei tiedä mitään käytännössä. Kirjallistakin tietoa on erittäin vähän verrattuna esimerkiksi pellavan käsittelyyn.

Mutta intohimoisen tutkimuksen perusteella nokkosen käsittelyyn kerääntyi tietoa ja muutama hyvä Youtube -linkki. Tähän teoreettiseen artikkeliin lisätään kokemuksia sitä mukaa kun niitä tänä kesänä syntyy ja mielellään kuullaan myös muiden kokeiluista. Joskus on vain hypättävä kokeilemaan ja nauttimaan epävarmuudesta. Onneksi materiaali on ilmaista eikä erikoistyövälineitä tarvita.

Brennnessel_1

Myös Nepalissa kasvatetaan nokkoseksi kutsuttua kuitua, mutta kyseessä on eri kasvi kuin suomalainen kotoinen nokkonen (Urtica dioica). Nepalilaisen jättinokkosen tai ”allon” (lat. Girardinia diversifolia) karkeamman kuidun kerääminen ja käsittely tapahtuu monin paikoin samalla tavalla kuin seuraavassa ohjeessa. Käytän lähteinä neljää tarkkaan katsottua Youtube -videota, joiden sisältö antoi parhaiten apua eurooppalaisen nokkosen käsittelyyn kasvista langaksi. Lisäksi apuna käytettiin Nettlecraftin ohjetta root retting -tekniikkaan eli talvilikoon, jossa kehrättävä kuitu kerätään talven yli lionneista nokkosista.

  • Beagle Benin kaksi videota, Harvesting and retting stinging nettles [Nokkosen kerääminen ja liotus] ja Processing Stinging Nettle fibres [Nokkoskuitujen käsittely] ovat parhaita lähteitä nokkosen käsittelyyn kasvista kehrättäväksi kuiduksi. Kehräämisestä videoissa on hyvin vähän tietoa.
  • Michael Taylorin videossa Make Fabric From Nettles [Valmista kangasta nokkosesta] käytetään pellavan käsittelyn kaltaista tapaa kuidun irrottamiseen, mutta kehrääminen tapahtuu sormin (!) ja kangas syntyy neulomalla.
  • Nettlejenin videossa The Great Nettle Experiment [Suuri nokkoskokeilu] puolestaan kerrotaan liotuksesta hieman vähemmän, mutta karstaaminen ja kehrääminen esitetään tarkemmin.

Nokkosen keruu ja varren valmistelu

Monissa ohjeissa tuoreet nokkoset kerätään kukinnan aikaan, kun kasvi on pisimmillään. Nokkosen kerääjän on syytä pukeutua pitkähihaisiin ja -lahkeisiin vaatteisiin sekä käsineisiin ja hattuun. Nokkonen leikataan aivan juuresta saksilla tai sekatööreilla (oksasaksilla). Kannattaa valita vihreävartisia nokkosia, jotka likoavat nopeammin.

Riivi lehdet irti latvasta juurta kohden. Irrota lehdet ensin latvasta jotta syntyy kädensija ja sitten liuta käsi kohti juurta samalla riipien lehdet. Jos nokkoset on kerätty puhtaasta paikasta, niistä kannattaa ehdottomasti tehdä lettuja tai keitto. Muussa tapauksessa ne ovat loistavaa ainesta kompostiin.

Liotusastian koosta riippuen sido varret joko ranteen paksuisiksi kimpuiksi tai taivuta varovaisesti kiepille.

Nokkosen varren lumi- ja vesiliotus

Nokkosen kuitu on varren päällä, selluloosaliiman paikallaan pitämänä, kuten pellavassakin. Selluloosa täytyy liottaa eli mädättää pois, jotta kuidut saadaan käyttöön. Yksi tapa liottaa, eli lumiliotus, on antaa luonnon hoitaa liotus kehrääjän puolesta. Tällöin nokkoset kerätään lumen sulettua ja varsien kuivuttua voi siirtyä suoraan kuitujen irrotukseen.

Vesiliotuksessa varret laitetaan veteen liotusastiaan, mieluiten ulkona. Vesi vaihdetaan kerran vuorokauden likoamisen jälkeen. Tämän jälkeen jatketaan liottamista 3-6 päivää. Kuitujen kuuluu irrota varresta helposti ja jakautua hienoiksi rihmoiksi. Varsia on mahdollista yli- tai aliliottaa, jolloin kuidun laatu kärsii. Kannattaa varautua kokeilemaan tätä vaihetta useamman kerran.

Nokkoskuidun irrotus

Liotetun varren voi nyt kuivata 2-3 vuorokautta samaan tapaan kuin pellavan. Eli kuitu asetetaan kuivumaan ilmavasti aurinkoon tai kasvihuoneeseen, käännellen välillä. Paksuja varsia voi halkaista sormissa kuivumisen nopeuttamiseksi. Kuivumisen jälkeen varsi litistetään ja se riivitään irti kuiduista.

Tyypillisempää näyttää olevan kuitenkin kuitujen irrotus heti liottamisen jälkeen. Kuidut voi riipiä irti ja laittaa likoamaan vielä vähäksi aikaa puhtaaseen veteen, jotta haju hieman hellittää.

Nokkoskuidun keittäminen

Nokkoskuitu kannattaa keittää, jotta se hieman pehmenee ja muuttuu helpommin kehrättäväksi. Tämäkin työvaihe kannattaa tehdä ulkona. Keittoveden emäksisyyttä lisätään joko puutuhkalla tai ruokasoodalla. Varsinaista reseptiä ei ole, tuhkaa tai ruokasoodaa lisätään kunnes vesi varovaisesti kokeilemalla tuntuu liukkaalta. Veteen voi vielä lisätä shampoota tai saippuaa, joka ns. lubrikoi kuidun. Pidä kuumana 40-60 minuuttia, ei tarvitse keittää. Lopuksi huuhdo kuitumassa kevyesti ja purista liiat vedet pois. Laita massa kuivumaan ilmavasti käännellen välillä.

Nokkoskuidun karstaaminen ja kehrääminen

Nokkoskuitu on lyhyempää kuin pellava, mutta hieman pidempää kuin puuvilla. Sitä pystyy karstaamaan tai kampaamaan kuin villaa, tosin se saattaa viedä hieman enemmän aikaa. Nokkosta voi myös sekoittaa toisten kuitujen kanssa karstatessa. Eli lyhyesti, laita karstaan kuivaa kuitumassaa ja varovaisesti karstaten muodosta siitä lepere.

Kehräämisen suhteen vaaditaan kärsivällisyyttä, sillä kuitu on todellakin lyhyt. Värttinällä työ on ehkä hieman helpompaa aluksi, rukkikehruussa kannattaa kokeilla pitkävetoa tai kuidun valmistelua topsiksi.

Millaista lankaa neuvoilla tuli? Rukkikuiskaaja aikoo itse kokeilla näitä neuvoja heti ja toivoo käyttäjäkokemuksia.

Lisätty 25.7.2015:

Nokkosen keruu, käsittely ja kehräys, ensimmäinen käytännön kokeilu

Nokkosen keruu:

Houkuttelin mieheni keräämään sylillisen nokkosta heinäkuun alussa. Monien varoitusten ja kunnollisten varusteiden vuoksi nokkonen poltti vain kerran ja punkitkin jäivät ojan pohjalle. Sekatöörit olivat tarpeen, sillä viikatteella ja siimaleikkurilla olisi tullut muutakin kasvustoa.

01_nokkosen_keruu 02_nokkosmaara

Lehtien poistaminen:

Lehtien poisto oli nopeaa ja käytännössä osoittautui parhaimmiksi nyhtää lehdet vartta vasten latvasta juurta kohti. Tällä tavalla tosin lähti hieman kuortakin mukana. Lehdet otettiin talteen hyönteiskarkotteen keittämistä varten.

03_lehtien_poistaminen

Liottaminen:

Sylillisestä nokkosia jäi kaksi kourallista pelkkiä varsia. Varret olivat niin pitkiä, että ne oli taitettava ämpäriin laittamista varten. Nokkosen kuitu on niin lyhyt, että en murehtinut taittumisesta, mutta helpompaa olisi saada ne likoon suorina. Painoksi laitoin vanhan leikkuulaudan ja kiven.

04_ensimmainen_liotus 05_loppuliko

Yhden vuorokauden parvekkeella liotuksen jälkeen vaihdoin veden ja mietin miksi kaikki valittavat tämän vaiheen haisevan niin paljon. Asia selvisi kolmannen päivän tienoilla. Jokainen kissanomistaja tunnistaa tämän pistävän hajun aivan varmasti. Kunnollinen määrä kelmua ämpärin päällä onneksi korjasi asian.

Liotin yhteensä kuusi yötä ja testasin sitten kuidun irtoamisen. Kun kuitu alkoi hajota valkoisiksi rihmoiksi ja irrota helposti, oli aika siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

06_kuitu_irtoaa_varresta

Märän kuidun irrotus ja keittäminen:

Kaikki oli tähän mennessä sujunut annettujen ohjeiden mukaisesti. Ja märän kuidun pystyi lypsämään varresta irti erittäin helposti, tosin haju oli edelleenkin kamala. Kun olin irrottanut kuidut, keitin ne Beagle Benin ohjeen mukaan: tunti kuumassa ruokasoodan ja shampoon kanssa. Lopputuloksena kuivumisen jälkeen oli kova, itseensä tarttunut kasa, jota ei pystynyt lainkaan karstaamaan. Mikä pettymys! Toisessa kuvassa verrattuna keitetty nokkonen (vas.) ja kuivanyhdetty nokkonen (oik.).

07_epaonnistunut_keitetty_nokkoskuitu08_keitetty_ja_kuivanyhdetty_nokkonen

Kuivan kuidun irrotus:

Onneksi olin säästänyt tieteellisen kokeen nimissä tusinan vartta ja kuivattanut ne. Kuidun irrotus kuivasta varresta oli suuritöisempää, mutta monin tavoin parempi ratkaisu kuin märän kuidun lypsäminen. Michael Taylorin videossa näkyy hyvin kuinka kuitu nyljetään irti pitkinä aivinamaisina liuskoina ja näin, melkein, sujui minullakin. Seuraavassa kokeilussa aion irrottaa kaiken kuidun vasta kuivana.

09_kuivanyhtaminen

Karstaus ja kehräys:

Nokkosen kuitu on lyhyttä, 2-4 cm, joten se karstautuu hyvin. Minulle jäi vielä korren osia lepereeseen, joten ilmeisesti varsia olisi voinut liottaa hieman kauemmin. Karstasin nokkosta sellaisenaan, yhteen kunnolliseen lepereeseen sai laittaa 3-4 varren kuidut. Kokeilin myös sekoittaa noin puolet suomenlammasta ja puolet nokkosta, hyvin tuloksin.

10_karstaus11_nokkos_ja_nokkosvillalankaa

Testasin kehräämistä alapainoisella värttinällä ja puuvillaan tarkoitetulla pitkävedolla, jossa kuitu vedetään kierteellä. Lankaa syntyi, mutta hitaasti ja kuidun lyhyyden sanelemana. Villan ja nokkosen yhdistelmää oli jo paljon parempi kehrätä ja lankakin oli miellyttävää, harmaanvihreää ja yllättävän pehmeää (kuvassa kaikki kehräämäni ja kertaamani lanka…). Seuraavaksi karstaan kaiken nokkosen sekaisin villan kanssa karstarummulla ja testaan langan kehräytymistä rukilla.

Toista kokeilua odotellessa…

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Nokkosen käsittely ja kehruu teoriassa SEKÄ käytännössä

  1. Vallittu sanoo:

    Vautsivau! Mielenkiinnolla seuraan tätä kokeilua 😊

  2. soilinparos59 sanoo:

    Kirjoitit että nokkosen kuitu on lyhyt 2-4cm – Mutta minun kokemukseni on että nokoskuitu on pidempää kuin pellavan. Jos varrenmitta on 200 cm saattaa saada 150 mittiasen kuidun. Irrotus on kyllä hankalaa ja usein kuidut on noin 25 cm pitkiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s