Modernin kehrääjän villat eivät lopu kesken

Helmikuun haaste osoittautuikin kiperäksi. Perinteisesti kehrääjän vuosi olisi päättänyt laskiaiseen, jolloin kehrääminen loppuu ja kankaan kutominen alkaa. Tämä ajatus herätti suurta vastustusta moderneissa kehrääjissä ja täytyy myöntää, ettei Rukkikuiskaajankaan henkilökohtainen noin 12 kilon villavarasto juurikaan pienentynyt. Mutta muutama tarttui haasteeseen ja kehräsi pois karvoja ja villaa, joiden kehräämistä oli hieman jopa vältellyt ja siirrellyt.

Aina voi miettiä, että olisiko vanha kansa oikeasti saanut villansa kehrättyä laskiaiseen mennessä? Karjalassa monin paikoin kehrääminen tapahtui värttinällä, jolloin työhön menee taitavimmallakin kehrääjällä kolmasosa enemmän aikaa. Tosin värttinät kulkevat mukana helpommin, jolloin aikaa voi käyttää tehokkaammin…

Päiviltä saimme tammikuun tapaan kirjeen, jossa hän kertoo hienoin kuvin ja sanoin omasta haasteestaan. Langaksi taipui ihanan pinkki ja vähän huopunutta villaa.

Sanski Rukista ja rautapadasta kehräsi Suomen suosituimman kotieläimen eli kissan karvaa. Voi kuinka taitavan ihmisen sormissa tuo lyhytkin karva voi taipua kauniiksi langaksi!

Petran nimesi oman lankansa murheenkryyniksi. Sinipuulla värjätty villa käyttäytyi hyvin aina siihen asti, että säie imeytyi rullaan ja etsimisessä meni valtavasti aikaa. Mutta mikä työvoitto kun lenkkikerrattu kolmisäikeinen kaunotar on vihdoin vyyhdillä.

Katjun blogista voi lukea kuinka varastojen tyhjennys on vaikeaa. Mutta yritys oli selvästi kova ja kelpaa erinomaisesti tulokseksi.

Helena kirjoitti opettamansa ryhmän puolesta kirjeen, jossa helmikuun haasteessa on kokeiltu todellakin kuituja, joihin ei olla täysin rakastuttu. Mutta kuinka hienoa onkaan, että kaikkea on kokeiltu.

Hanne kehräsi valtavan määrän värjättyä alpakkaa, vaikka kumpikaan piirre ei oikein houkutellut. Hän voittaa helmikuun kunniamaininnan suurimmasta määrästä lankaa.

alpakkalankaa_helmikuu

Uusi osallistuja, Karsta ja karva -blogin Roosa kertoo kuinka suomenlapinkoiran karvan kehrääminen uhkasi käydä hammasterveyden päälle. Mutta kannustuksen kautta hän sai tehty ihmeellisen pehmeän näköistä lankaa.

Rukkikuiskaaja tarttui vihdoinkin pussiin vesikoiran pentukarvaa, hieman jupisten karstasi ja kehräsi langaksi. Tuloksena hyvä mieli, koiran omistajan ilo ja tasaisen epätasaista kaksisäikeistä lankaa, joka kehrättiin automaattiasetuksella noin 4-5 mm puikoilla kudottavaksi.

vesikoiran_pentukarvalankaa

Jäikö joku mainitsematta? Ota yhteyttä Rukkikuiskaajaan!

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s