Pellavaa niin, että päistäreet pölisee

Syyskuun pellavahaaste yllätti monet kehrääjät. Ensimmäinen yllätys tuli sen suhteen, että haasteesta ei kerrottu etukäteen niin, että pellavaa olisi voinut kylvää. Onneksi tämä ei ole este pellavan kehräämisen kokeilulle. Muut yllätyksen liittyivätkin pellavan käsittelyn työläyteen ja siihen oliko pellavaa loppujen lopuksi helppoa vai vaikea kehrätä.

Rukkikuiskaajalla itsellään on ei-nyt-niin-salainen-antipatia pellavaa kohtaan. Kaikki se vaiva ja sitten kehruu on useimmiten mennyt aivan penkin alle. Nyt aloitin helposta, valmiista aivinasta ja kehräsin kuivana värttinällä. Kuitu oheni miellyttävästi ja pörröinen lanka syntyi nopeasti yläpainovärttinän hurjilla kierteillä. Pienihän tuo lopputulos on, mutta minulle kovin arvokas.

rukkikuiskaajan_pellavat

SIP Helsingissä seurasin vierestä kuinka kuin taikaiskusta pellava alkoi käyttäytyä hyvin hieman kostutettuna ja langasta tulikin epäuskoisen ihmisen käsissä maailman kauneinta. Oli muutenkin hauska tavata Rukkikuiskaajan lukija ja pohtia sitä millainen ero on kontakti- ja kauko-opetuksella.

Helena, Eevan ja Bertan pellavakerhuu alkoi aivan alusta alkaen. Läpi käytiin rohkaus, loukutus, lihtaus loukulla ja häkilöinti harjalla. Ihanasti on kehrätty sekä rohdinpellava (vasemmalla kuvassa) että aivinat.

Pirkko Pohjois-Karjalasta lähetti linkin jo seitsemän vuotta sitten kirjoitettuun hienoon blogi-sarjaan pellavankäsittelystä. Katselkaapas kuinka sujuu pellavan käsittely itsensä ”pellavahöyrähtäneeksi”nimenneeltä.

Petra kokeili lammaskiireiden keskellä Raijan aitan pellavatopseja värjättynä ja värjäämättömänä. Kuulemma oli omituista kehrätä valmiista topsista, sitä kun ei juurikaan ollut tullut tehtyä. Pellava tuntui myös vahvemmalta kuin villa eikä se katkennut jos unohtui ajattelemaan omiaan. Kenties valmis lanka pääsee kangaspuihin asti.

Kaisa ehti kasvattaa omat pellavat, kuten hänen blogistaan Elämää ja Elektroniikkaa voi lukea. Siellä näkyy myös tunnelmia Seurasaaren pellavapäiviltä, joilla päistäreet todellakin lentelivät. Kauniista ja silkkisestä pellavasta on syntynyt maailman kauneinta ”nieglottua pitsiä” kuten karjalaiset sanovat.

Päivi lähetti syyskuun haasteesta kirjeen useampana vuonna tehdyistä kokeiluista. Näkyykö edistystä vai oliko työnjälki loistavaa alusta alkaen?

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s