Neitseellisesti tasapainossa

Tähän aikaan vuodesta vaaka on pahasti kallistunut, eikä tasan jakaudu onnen lahjat, kun toiset ehtivät kehräämään vaikka mitä ja oppimaan uutta, kun taas toisilta menee koko ajanjakso lähes kehräämättä ohi.

Villabaretti-Soili kuuluu niihin, jotka ovat saaneet roppakaupalla osaksensa. Hän ammentaa tähtimerkkien vuodenajoista ja saapa innoitusta jo menneistäkin merkeistä. Villabaretti-Soili kertoo:

”Neitsyen aikaan elo-syyskuussa marjat kypsyy ja luonto tarjoaa värimallejaan kukkurakaupalla. Siivosin edelliskesien värjäyksiä. Olin värjännyt valkoisia topseja kun langat loppui. Mulla tulee aina keltaista kun luonnosta ympäriltäni kerään, johtuu siitä että pääsee aina kiehumaan tuo keitos. Oranssia sain krapista. Onnellisena sain paljon oranssia. Nyt sitten oli langaksi kehräämisen aika. Karstamyllyssä nakkelin keltaisia, valkoista ja oranssia luovasti ja sain ison villakurpitsan.

neitsytvaaka03
Tein kaksi puolallista ja kaksi vyyhtiä. Tämä tapa jäi kaksosjaksosta.
Tein myös saman sinisille huovutusvilloille. Vielä tein kolmannet kaksoset yhdistämällä sinisiä ja oransseja.
neitsytvaaka02
Nokkosen irroituksesta tuli kyselyä ja kokeilin taas miten se sujuu. Tulee aina mieleen uusia tapoja… Hidasta, siksi siihen välillä kyllästyy.
Sitten vaa´an ajan alkaessa palasin värien pariin. Kokeilin tehdä lankaa ensin syksyinen koivu värimallina ja sitten pihlajan väreissä. Hauskaa.  Ja tässä voisi olla haastetta muillekin?
Samalla huomasin että villabaretit blogi oli tullut kuuden vuoden kuluttua muisti täyteen ja olin pakotettu aloittamaan uuden kuitujalanka.wordpress.com -blogin
18.9.2018 lähtien .
Nokkosen kanssa olen käynyt keskusteluja vuosikymmeniä. Usein joutunut miettimään onko tässä mitään järkeä, niin vaikeaa se on ollut. Viime kesänä into todella teki pohjanoteerauksen kun sade homehdutti kimppuni. ’Ei enää koskaan’ muuttui kuitenkin, kun saksalainen insinööri kyseli miten erotan kuidun. Tästä lähti liikkeelle syke taas nokkosen kanssa. Kokeilin jakaa nokkosen kuitupaketin luonnollisiin kasoihin ja solmin yli metriset säikeet yhteen ja ajoin rukilla langaksi. Säieniputhan on täynnä ohuen ohuita kuituja joten en kerrannut lankaa vaan virkkasin sen kostuttaen kukkakoristeeksi vanhaan nokkoshattuuni. Kostutin hatunkin uudelleen modifointia varten kattilanpäälle ja jaoin kansainvälisellä nokossivulla https://wordpress.com/post/kuitujalanka.wordpress.com/59 . Olin todella ihmeissäni kun katsojia kävi ympäri maailmaa 17 eri maasta.  Pellollani kasvaa punavartista nokkosta, sitä mietin, tuleeko minkälaista lankaa? Nokkonen innosti vielä katsomaan liotuksen vaikutusta. Liotin vain osan muutaman tunnin ja osan yön yli. Innostuin kuorimaan punaisen kuoren pois ja sitten rapsuttamaan kuitua pyöreästä, halkaisemattomasta nokkosesta: nyt sain kauniin vihreää kuitua. Märkänä vedettäessä  kuidun pituus noin 25 cm, mutta nippuja tuli yhdestä varresta useampi.
Kaiken kaikkiaan voisi sanoa: Vaaka kallisti minut taas nokkosen puoleen.”
Lyyli puolestaan kertoo omasta osiostaan näin:
Vaaka tasapainossa, koirankarvaa (samojedi) ja kainuunharmaksen villaa sekoitettuna puoliksi. Neitseellistä työtä kun tein pari tuettua värttinää, tuetulla kun en ole aiemmin kehrännytkään. Paljon alapainoisella värttinällä olen työtä tehnyt opetellessani kehräystä, villapaitaan langat kehräsin. Oman opettelunsa tekniikka vaati, loppujenlopuksi osoittautui mielenkiintoiseksi ja hauskaksi. Lankaa syntyi näin aluksi 7 grammaa 32 metriä, aikas ohutta, ajatusta ei vielä mihin tätä käyttäisin, aika näyttää.”
neitsytvaaka01
TaijaSelina on myös ollut neitseellisellä maaperällä ja kokeillut uusia kuituja. Vastauksen tämän osion haasteeseen löydät TaijaSelinan blogista ColorBlindYarns.
Kehruu-Hellu täällä taas ei ole kehrännyt juuri lainkaan. Mutta onneksi olen tämän tähtilaivan kapteeni ja sen tuomin oikeuksin koukkasin neitsyen ja vaa´an tähdistöihin menneisyyden kautta. Ja tein sen myös takaperoisessa järjestyksessä, koska vaaka-osiohan voi hyvin selvästi viitata kuitujen sekoittamiseen. En kylläkään käyttänyt vaakaa, vaan vain höpsäytin jokaiselle villakarstalliselle hyppysellisen oman koiran karvaa. Siitä on jo jokunen vuosi, kun se tapahtui ja säikeet oli kehrättykin. Kesällä viimein kertasin langan ja aloin neuloa aivan tavallista joustinneulepipoa.
IMG_20180726_124019
Samoilla höyryillä sekoitin karstamyllyssä myös mustaksi värjättyä villaa ja karjalankarhukoiran karvaa. Kehräsin vyyhdillisen ja  aloin neuloa tästäkin aivan tavallista joustinneulepipoa.
20180902_141230
Ja se neitsyt-osio täyttyy siitä, kun laulussa nimeltä  Ja neitsyt pikku poijuttansa  neitsyt Maria laulaa (Severi Nuormaan sanoin)
”Oi piltti pieni, eihän sun vain liian kylmä lie?
Tää maailma on niin kylmä, niin kylmä.”
Ja niin mieki ajattelen tähän aikaan vuodesta läheisiäni, että eihän heillä vain ole kylmä. Ja jos onkin, niin ei ole pitkään, koska mie neulon heille koirankarvoilla ja lämpimillä ajatuksilla höystettyjä  pipoja.
IMG_20180731_131309
Vuosi lähestyy loppuaan ja enää yksi osio on jäljellä – haastavan oloinen skorpioni-jousimies. Ei suinkaan meitä nyt värttinän piikki pistä kuin skorpioni ja nukumme koko osion ohi? Vai tarvitsisiko jousimies käsille lämmikettä?
Ja haasteen päätyttyähän pidetään galaktisen mahtavat arpajaiset osallistujien kesken, joten jos olet koko vuoden miettinyt, että voisipa osallistua, niin nyt ihan todella on viimeinen mahdollisuus.
Terveisin
Kehruu-Hellu
Kategoria(t): Kehruuhaaste 2018, Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s