Kehrääjän vuosi

Kehrääjän vuosi -haaste perustuu vanhoihin vuotuistapoihin ja talonpoikaiseen rytmiin. Tutustutaan mitä kussakin kuussa on tapahtunut ennen aikaan ja kuinka sitä voisi soveltaa nykyisen kehrääjän kalenteriin. Nopeasti huomaa, että kehrääjän vuosi on lyhyt, ulottuen marraskuusta helmikuuhun, ja sen lisäksi myös hyvin lammas- ja pellavavoittoinen. Talonpoikaiskulttuurissa sukupuoliroolit olivat juurtuneet syvälle, joten kehrääjinä olivat enimmäkseen naisia. Onneksi modernit kehrääjät eivät anna tällaisten pienten yksityiskohtien hidastaa omaa harrastustaan. Perinteisten töiden lisäksi Kehrääjän vuosi -haasteeseen on yhdistetty myös uudempia tapoja ja tapahtumia.

Osallistuminen haasteeseen:rukkikoru

Jokaisen kuun alussa Rukkikuiskaaja julkaisee uuden tekstin liittyen sen kuun tapahtumiin ja tässä yhteydessä kerrotaan myös kuukauden haasteen. Haaste perustuu kehräämiseen ja siihen liittyviin töihin, tavalla tai toisella. Osallistujat voivat tulkita tai innostua haasteesta oman mielensä mukaan.

Osallistuminen tapahtuu lähettämällä Rukkikuiskaajalle (osoite oikealla kuvassa) tekstin, kuvia tai linkin omaan blogiin. Tulokset kootaan kuun lopussa haasteen yhteyteen. Osallistujat esiintyvät blogissa kehräysnimen alla, joka voi olla lempinimi, blogin nimi tai rukin nimi. Voittajaa ei valita, mutta jokainen osallistuja saa muistoksi pienen rukkikorun ja halutessaan palautetta Rukkikuiskaajalta.

Kuun lopussa Rukkikuiskaajassa kirjoitetaan teksti haasteeseen tarttuneista blogin puolelle.

TAMMIKUU

On aika aloittaa kehrääminen joulun joutilaisuuden jälkeen. Nyt lajitellut villat nostettiin uunin kylkeen lämpenemään ja rukit kannettiin tupaan. Tähän aikaan vuodesta naisilla, jotka tyypillisesti hoitivat kehräämisen, oli enemmän aikaa muilta taloustöiltä. Alkuvuoden tylsyyttä lievitettiin kehräämällä joukolla ja samalla voitiin opastaa kokemattomampia kehrääjiä. Päivät olivat tuolloinkin lyhyitä ja kehrääminen sopi hyvin tuvan hämärään.

Tammikuun haasteena on kokeilla kehruukokousta. Mukaan kannattaa pyytää myös kokemattomia, jotka voivat löytyy uuden ihanan harrastuksen. Kuinka monta rukkia tai värttinää mahtuu yhteen olohuoneeseen? Sujuuko kehräys paremmin joukossa? Ota kuva ja kerro tarina Rukkikuiskaajalle.

Elderlyspinnera

Lue tammikuun erinomaisesti sujuneesta haasteesta blogitekstistä ”Kehruukokoukset villitsivät kansan”.

HELMIKUU

Laskiainen on kehrääjien ja kutojien (pääasiassa naisten) suurin juhla ja vuonna 2016 sitä vietetään jo 9.2. Nyt tulee kehrääjälle kiire! Laskiainen on nimittäin aika jolloin kehrääminen perinteisesti lopetettiin ja kankaan kutominen aloitettiin. Riehakkuutta pulkkamäkeen on varmasti tuonut tunne yhden suuren urakan loppuun saattamisesta. Samalla on manattu pitkiä pellavia ja pään kokoisia räätiköitä (lanttuja).

Laskiaistiistaina katolisen ja luterilaisen tavan mukaan on herkuteltu ja hassuteltu. Kaikkiin muihin käsitöihin, paitsi kehruutarvikkeisiin, on pyyhitty siansorkista rasvaiset sormet, jotta onni tarttuisi niihin. Tuhkakeskiviikkona alkoi paasto kohti pääsiäistä, ortodokseilla tosin jo edeltävänä maanantaina. Paastoon liittyy myös rajoituksia käsityöläisille, erityisesti kovaääniset työt ja kehrääminen olivat kiellettyjä.

Modernilla kehrääjällä eivät villat heti lopu ja lisää saa kätevästi vaikka verkosta tilaamalla. Mutta monilla on varmasti kokoelman kätköissä jokin ikivanha kuitu, jokin inhokki-projekti tai jokin tympivä väri. Helmikuun haaste kannustaa kehräämään vanhat villat ja muut karvat pois, esimerkiksi perinteiseksi, tylsäksi tasapaksuksi kaksisäikeiseksi langaksi, Z-säikeellä ja S-kertauksella. Kokeile miltä tuntuu kehrätä työpäivän päätteeksi. Kokeile miltä tuntui kehrääjän vuoden pakkopulla.

Kuvaa lanka, kerro sen materiaalista sekä rakenteesta ja paksuudesta. Kerro ihmeessä myös miksi se mahdollisesti on jäänyt varaston pohjalle tai tekemättä. Jaa kokemuksesi Rukkikuiskaajan ja suomalaisen kehruuväen kanssa. Ja muista laskea mäkeä!

vesikoiran_pentukarvalankaa

Lue helmikuun hieman kiperämmästä haasteesta blogitekstistä ”Modernin kehrääjän villat eivät lopu kesken”.

MAALISKUU

Perinteisesti tässä vaiheessa vuotta siirrytään langan jatkojalostukseen, sillä villat ja pellavat on nyt kehrätty. Kehrääjän vuosi jatkuu kuitenkin koko vuoden kehräämisen parissa, mutta samalla hieman katsellaan mitä talonpoikaisessa kalenterissa tapahtuu.

Pääsiäisviikon lankalauantain (26.3.2016) perinteet kiinnostavat varmastikin kehrääjiä. Se onkin mielenkiintoinen tapaus, mutta eri syistä kuin luulisi. Lankalauantailla ei nimittäin ole mitään tekemistä langan kanssa. Vaikka mainittaisiinkin, että lankalauantaina joko värjättiin vuoden aikana kehrätyt langat tai nostettiin pellavat valkaistumaan, niin kumpikaan ei alunperin ole ollut tuon lauantain askare. Pääsiäinen on ennen kaikkea ollut hyvin harras ja rauhallinen pyhä, jolloin kehrääminenkin on ollut kielletty.

Lankalauantai on pääsiäisen välipäivä, långa lördag eli pitkä lauantai, jolloin on tapahtunut paljon maagisia tihutöitä. Långa muuttui suomenkielisten suussa langaksi ja pikkuhiljaa sana toteutti kohtalonsa. Lankalauantaihin alettiin liittää lankauskomuksia, vaikka talonpoikaisessa elämässä pääsiäisen aikaan oli erittäin vaikeaa lämmittää suuria määriä vettä ja luonnonvedet olivat vielä monin paikoin jäässä. Puhumattakaan siitä, että luonnosta ei saa juuri mitään värjäyskasveja. Kenties jonkin käytettävän värjäysliemen voisi laittaa aluilleen, mutta sekin vaatii vähintään kuukauden tekeytymisen.

Maaliskuun haasteena on nyt kuitenkin ironisesti langan värjääminen. Modernille ihmiselle pääsiäinen kun on useimmiten pitkän loman paikka, jolloin ehtii hyvin puuhailemaan värikattilan parissa. Kehrää vyyhti lankaa tai tartu johonkin valmiiseen ja kokeile värjäämistä. Rukkikuiskaaja suosittelee ns. kompostivärjäämistä, jossa värikasvit löytyvät omasta jääkaapista ja värjäämisen voi surutta tehdä vaikka kotikeittiössä ja ruokakattilassa. Voit myös kokeilla kylmävärjäystä purkissa, laita värikasvit sekä langat purkkiin heti maaliskuun alussa ja avaa yllätys lankalauantaina. Riihivillasta saat loistavia ohjeita värjäämiseen. Kool-aidilla värjääminen on myös kutkuttavaa ja vauhdikasta esimerkiksi mikroaaltouunissa. Ota haasteeksi kokeilla jotain uutta: uutta väriainetta, uutta värjäystapaa, pätkävärjäystä, kakkuvärjäystä yms.

Maaliskuun anilliiniset värjäykset löydät blogin puolelta.

kool-aid_varjattya_lankaa

 

HUHTIKUU

Huhtikuussa ei vielä kylvetä eikä kitketä peltoja. Tuoresta ruuasta on melkein turha haaveilla. Mutta aurinko lämmittää jo, niin rikkaita kuin köyhiäkin. Tämän kuun aikana rästityöt olisi saatava tehtyä ja kehrääjille se merkitsee monia pitkiä iltoja kangaspuiden äärellä.

Kehrääjän vuoden haasteena onkin huhtikuussa kutoa kangasta käsinkehrätystä langasta. Tutkitaan kutoessa kuinka oma lanka soveltuu kankaaksi. Kankaaksi, johon suurin osa alkuvuodesta kehrätystä langasta olisikin perinteisesti käytetty. Villasta valmistetun kankaan voisi lopuksi myös vanuttaa, kuten saralle ennen vanhaan.

Tehdään ensimmäinen askel helpoksi kaikille vasta-alkajille. Magnesium Blue -blogissa on yksinkertaiset ohjeet ja paljon innostavia kuvia oksanhaaraan kutomisesta. Hieman monimutkaisempi on The Weaving Loomin kirjontakehykseen tehty pyöreä kudos. Samoilta sivuilta löytyy valtavasti tietoa kaiken tasoisille kutojille. Pahvilevykudontaan saa loistavia vinkkejä monista käsitöiden tietokirjoista. Kierrätyskeskuksen Oiva -askarteluopas saattaa myös innostaa erilaisiin kutomuksiin.

Jos kankaankutominen on kuin toinen luonto, virittele loimi käsinkehrätystä. Tai haasta itsesi neulomaan, kinnasneulomaan, virkkaamaan, kirjomaan tai kutomaan nauhoja käsinkehrätystä langasta.

pirtanauhoja

Hienoja kuvia ja mahtavia ideoita (sekä Rukkikuiskaajan minikangas) nähtävissä blogin puolelle artikkelissa Huhtikuussa hurjimmat kutoivat nauhoja.

TOUKOKUU

Lampaille toukokuu on poikimisen, keritsemisen ja ulos pääsyn aikaa. Lampaista on keritty tyypillisesti pois talven aikana kasvanut lyhyt ja huonokuntoinen villa, ns. erkinvilla, jotta uusi villa pääsee kasvamaan kesän aikana. Uudelle ruoholle lampaat pääsivät, mutta taikauskoa liittyi siihen milloin. Vilkunan vuotuisessa ajantiedossa mainitaan, että Lounais-Suomessa tunnettiin yleisesti sanonta: ”Älä laske lauantaina, susi syö sunnuntaina, mato pistää maanantaina.”

Toukokuussa viljelystyöt vasta alkavat toden teolla ja karja päästetään laitumelle. Uutta ruokaa ei varsinaisesti ole vielä ja vanhakin alkaa loppua. Kehrääjän vuoden parissa pääsee nyt kokeilemaan pulaa ja puutetta. Otetaan työn alle huonolaatuinen ja lyhyt talven aikana kasvanut villa sekä kierrätysmateriaalit. Toukokuun haasteena lampaankasvattajille onkin olla tarkkana laitumilla.

Toukokuun haastessa kokeillaan kuinka lyhyt erkinvilla taipuu langaksi, jos sellaista saa käsiinsä. Raakavillan seassa on usein kahteen kertaan leikattuja, 2-4 cm pitkiä karvoja, ne käyvät myös tähän kokeiluun. Voi testata kuinka kierrätyskuitujen käyttö sujuisi. Rukkikuiskaajalta löytyy ohje ns. tweed-lankaan, jossa lampaanvillan kanssa on karstattu neulomisesta yli jääneitä langanpätkiä. Toinen vaihtoehto olisi kokeilla talteen kerättyä lankaa eli purkaa vanha neule rukkia apuna käyttäen.

Toukokuun ihanan kamalat kehruut ovat esillä blogin puolella. Jäikö jonkun langat kyydistä? Laita viestiä Rukkikuiskaajalle.

KESÄKUU JA HEINÄKUU

Kehrääjän vuodessa on ollut tähän asti tapana julkaista aina haaste kuukautta kohti. Mutta koska kansatieteellisesti kehrääjät eivät tähän aikaan varsinaisesti askartele lankojen parissa, niin jätetään ne nyt rauhaan vähäksi aikaa. Pellava tosin on istutettu tuomien kukkiessa ja nyt on hyvä hetki kitkeä sekä kastella tuota kehruukuitujen kuningatarta.

Sen sijaan kesällä on ollut hyvin aikaa kisailla. Ja milläs muulla kehrääjät kisaavat kuin langan pituudella? Amerikassa nämä kisat ovat hyvin suosittuja ja melko verenhimoisia, mutta tässä haasteessa on kysymys enemmänkin itsensä testaamisesta ja tulosten vertaamisesta muihin kehrääjiin. Nopein kehrääjä ei aina ole siistein, hitain ei aina ole huolellisin…

die_siegerin

Aukeama kirjasta Das Spinnen in Finnland.

Ennätyksiä on kehruussa tavoiteltu ennenkin. Veera Vallinheimon 1950-luvulla kirjoittamassa väitöskirjassa ”Das Spinnen in Finnland”, kerrotaan maaliskuussa 1954 pidetystä kilpailusta löytää Suomen mestarikehrääjä. Kilpailun protokollan mukaan osallistujan kuului kehrätä 50 grammasta villaa 50 gramman kerä yksisäikeistä lankaa 50 minuutissa. Voittaja, emäntä Hilja Markkula kehräsi yhteensä 359,5 metriä tasalaatuista lankaa eli 719 senttiä minuutissa.

Kehrääjän vuoden nopeushaaste:

  • Valmistele kuidut huolella ennen kuin aloitat. Myös valmiit topsit käyvät.
  • Kehrää rukilla 15 minuutin ajan lankaa, mittaa metrit ja sentit.
  • Kehrää värttinällä 15 minuutin ajan lankaa, mittaa metrit ja sentit.
  • Ilmoita tulos Rukkikuiskaajalle sähköpostilla 25.7. mennessä: rukkikuiskaaja (at) gmail.com.
  • Kerro viestissä kumpi työväline on sinulle tutumpi, jos osaat valita. Kerro myös kuinka monta vuotta olet kehrännyt aktiivisesti.

Kehruulihaksia kannattaa lämmitellä hieman ennenkuin ryhtyy haastetta suorittamaan. Aikaa on reilusti, melkein kaksi kuukautta. Tuloksista kootaan pieni taulukko, nopeimmasta hitaimpaan kehrääjään kummassakin luokassa. Tarkoitus on vain ihmetellä kehrääjien välisiä eroja, ei etsiä heikointa lenkkiä joukostamme. Luotetaan myös siihen, että haasteeseen osallistujat ilmoittavat tuloksensa rehellisesti, Rukkikuiskaaja ei käy mittaamassa kenenkään metrejä.

Kesän vauhtihirmut on nyt laitettu taulukkoon. Tuloksiin voit tutustua blogin puolella artikkelissa Kesän kisailijat.

ELOKUU

Nimensä mukaisesti elokuu on vielä vilkkaan elonkorjuun aikaa. Jätetään kuukauden vähemmän runollinen nimi mätäkuu suuremmitta huomioitta. Kylvetyn sadon lisäksi villi luonto puskee sieniä ja marjoja. Talonpoikaiskulttuurissa ilmaista ruokaa ei missään nimessä jätetä käyttämättä hyväksi, eikä muitakaan ilmaisia raaka-aineita.

Lampaankasvattajille elokuulta löytyy tekemistä, sillä Laurin päivä (10.8.) on ollut yksi vuoden neljästä keritsemispäivästä. Nyt lampailta lähtisi kesävilla juuri ennen loppukesän kosteimpia aikoja.

nokkonen

Käydään elokuun haasteessa kuitenkin niiden ilmaisten raaka-aineiden kimppuun. Nyt olisi oivallinen aika kokeilla esimerkiksi nokkosen käsittelyä (Rukkikuiskaajalta löytyy muutamia hyviä linkkejä ja koominen kertomus epäonnistumisesta). Jos hamppua jostain löytyisi, niin kiinnostaisi kovasti sen varren kuitu. Mielenkiintoinen on myös ajatus siitä, että maitohorsmasta on kehrätty kynttilänsydämiin lankaa. Mutta onko kyseessä se hötyinen siemenkotien täyte kuten tässä blogitekstissä vai varresta saatava kuitu  kuten tässä talvisessa videossa? Ilmeisesti keräämällä ja kuivaamalla maitohorsmia voisi saada ilman mitään liotusta samanlaista kuitua kuin nokkosesta. Tietoa näistä ilmaisista materiaaleista löytyy yllättävän vähän, joten kokeilun puolelle menee.

Urbaanin kehrääjän ilmaismateriaali voisi olla sanomalehti- tai pakkauspaperi. Rukkikuiskaaja onkin juuri kätevästi julkaissut artikkelin Paperinarun kehräys käsin.

kansikuva

Elokuun haasteena on siis kehrätä ilmaismateriaalia. Yllä mainitut ovat vain esimerkkejä, kokeilla voi kaikkea mahdollista. Metrejä ei tarvitse syntyä lainkaan, epäonnistunut tulos on myös tärkeä tulos. Kuvatkaa löytöpaikkoja, käsittely- ja kehräysvaiheita sekä mahdollisia valmiita lankoja.

Ilmaista kehräysiloa -artikkelia voi tarkastella blogin puolella.

SYYSKUU

Pellava. Syyskuussa kehrääjän mieli on pellavassa. Toukokuussa kylvetty, huolella hoidettu, sinisenä kukkinut kallisarvoinen pellava. Nyt kypsät siemenet helisevät sylkyn sisällä kutsuen emäntänsä pellolle.

Pellava nyhdetään juurta myöten, sillä kuitu kulkee koko matkalla. Nyhdetty pellava sidotaan kimppuihin joista sylkyt rohkataan irti. Sylkyissä on ensi vuoden sato tallella ja ainekset myös pellavaöljyyn. Kimput laitetaan likoon, Suomi onkin täynnä Likolampia. Liottamisen voi tehdä myös pellolla aamu- ja iltakosteudessa. Liottamisen aikana pellavan liima-aineet mätänevät, jättäen jäljelle kuoren kestävän kuidun. Liottamisen jälkeen pellavat kuivataan.

Kuivalla pellavalla on edessä vielä monia vaiheita ennen kuin siitä kehrätään lankaa. Ensimmäiseksi pellava ”tapetaan” isolla loukulla. Loukun jykevien leukojen välissä varsi murtuu ja paljastaa maltoisen sisuksen eli lepereen. Loukuttaminen oli usein miesten työtä. Miehet valmistivat ne itse ja toivat mukanaan pellavatalkoisiin. Voimakas nuori mies suuren loukun kanssa on varmasti ollut nuorten naisten suosiossa.

pellavaloukku

Loukutuksen jälkeen pellavasta riivitään päistäreet irti lihdalla, jossa on usein rautainen terä. Pellavakimppu eli sormaus vedetään terää vasten ja päistäreet irtoavat kuin sanonnassa ikään. Päistäreet on usein kerätty ja poltettu pellavatalkoiden päätteeksi, ne palavat räiskyen kuin ilotulitus. Nykyäänkin niistä tehdään pellettejä lämmitykseen.

Loukutuksen jälkeen pellava vielä häkilöidään terävillä rautapiikeillä. Häkilöinnin tärkein tarkoitus on erottaa lyhyempi rohdinpellava pidemmästä aivinasta. Rohdin kehrättiin myös langaksi, josta tehtiin esimerkisi alus- tai kaskihameita. Nykyään rohtimesta tehdään kuitulevyä, jota käytetään hirsitalojen tiivistämiseen. Aivina myydään markkinoilla ja vain osa sitä pääsee parhaimpien kehrääjien käsiin.

Pellavan käsittely ja kehrääminen on luonnollisesti Kehrääjän vuoden syyskuun haaste. Rukkikuiskaaja on jo monta kertaa luovuttanut aivinan kehräämisen suhteen, mutta aikoo yrittää vielä kertaalleen. Helpoin tapa aloittaa tämän pitkän kuidun parissa on hankkia pellavatopsia ja kaikessa rauhassa kokeilla sen sujumista. Kokeneemmat näyttävät meille mallia torttien ja kuosaleiden maailmasta. Pellavasta on perinteisesti kehrätty säiettä kankaan kutomiseen, mutta millaista olisi lenkkikerrattu pellavalanka tai pellavabuklee?

Mallia voi ottaa Kurkijoella 1939 kuvatusta pellavankäsittelystä, joka on tallennettu Isien työt -DVD:lle 5.

Syyskuun pölisevän ihanan pellavahaasteen tulokset löydät blogin puolelta artikkelista Pellavaa niin, että päistäreet pölisee.

LOKAKUU

Lokakuussa juhlistetaan pieniä villan tuottajia ja kotimaisia lampaankasvattajia. Ideana on pistää pystyyn virtuaaliset villamarkkinat. Englannissa ja erityisesti Skotlannissa villamarkkinat ovat vuoden kohokohtia. Suomessa ne ovat olleet harvinaisempia, sillä iso osa ihmisistä on kasvattanut omat lampaat, jolloin villaa ei ole tarvinnut ostaa kehräämistä varten.

lokakuun_mainoskaritsat

Kehrääjän vuoden lokakuun haasteessa on kaksi osuutta ja yksi bonushaaste:

  1. Tutustu suomalaiseen villan tuotantoon.Googlesta löytyy hakusanalla ”raakavillaa” useita sivuja ihania lammastiloja, joilta saa luomuvillaa, ahvenanmaan lampaan villaa tai jopa jotain eksoottisempaa, kuten alpakkaa (kyllä, alpakka ja laama yms. lasketaan mukaan tähän haasteeseen).
  2. Kyläile oikeasti tai virtuaalisesti lammastilalla ja kerro mitä löysit. Valokuvia ja linkkejä saa mielellään lähettää.Mainosta omia lampaita, naapurin lampaita tai jotakin muuta suosikkia. Näille villamarkkinoille mahtuu loistavasti väkeä mukaan.

Bonushaaste: Kehrää pieni tai suuri kokeiluerä tilalta hankkimastasi villasta.

Blogin puolella voit lukea villamarkkinoiden mahtavista valikoimista ja haasteeseen vastanneet esittelevätkin useita suomalaisia lammastiloja. Yhden tilan on Rukkikuiskaaja käynyt tarkastamassa, voit lukea tästä seikkailusta artikkelissa Lampurilla kylässä.

MARRASKUU

Jos kansanomainen kehrääjän vuosi päättyi laskiaiseen, niin marraskuussa se alkaa. Martin lortti eli vyyhti lankaa pitäisi roikkua seinällä jokaisella kehrääjällä Martin päivänä 10.11.

Kaisan, Katariinan tai Kaarinan päivä on 25.11. ja silloin on ollut vuoden tärkein keritsemispäivä: ”Kaisan villa ei katoa”. Onko päivä oikeasti paras päivä keriä kierä- eli syysvilla? Vai onko kyseessä pyhään Katariinaan liittyvä uskomus? Pyhä Katariina yritettiin teloittaa teilipyörällä, joka kuitenkin halkesi ja siksi murhatyö tehtiin loppuun miekalla. Kansa on tulkinnut pyhimyksen tunnukset teilipyörän rukinpyöräksi ja miekan värttinäksi. Nopeasti katsottuna nuo samat kehräysvälineet näyttävät löytyvän myös Caravaggion upeasta maalauksesta.

pyha_katariina_ja-pyora

Verkkolangat kehrättäisiin marraskuussa, ilmeisesti pellavasta tai puuvillasta. Kustaa Vilkunan mukaan näistä langoista saatiin hyviä ja onnellisia talvinuottia.

Jos villat keritään nyt, niin mitä niille seuraavaksi tapahtuu? Kehrääjän vuoden haaste tarttuukin marraskuussa tähän paljon kipakkaa keskustelua herättävään aiheeseen mitään tapaa tuomitsematta.

  • Kerro kuinka käsittelet villan ennen karstausta. Jos pestään, niin miten pestään? Jätetäänkö pesu väliin kokonaan? Jos hapatetaan, niin miten hapatetaan? Tuuletetaanko vai upotetaanko veteen?
  • Jos aina peset villat, niin kokeile kehrätä pesemätöntä. Myös päinvastoin, jos aina olet kehrännyt pesemätöntä, niin kokeile nyt pestyä villaa. Rukkikuiskaajalta löytyy yhdenlainen pesuohje, mutta se ei suinkaan ole koko totuus villan käsittelystä.
  • Laittakaa kuvia ja tekstiä marraskuun loppuun mennessä, niin nostetaan yhdessä lammas pöydälle.

Erilaisista pesukokeilusta voit lukea blogin puolelta artikkelista Marraskuun pesusavotta.

JOULUKUU

Kehrääjän vuoden haasteet päättyvät Rukkikuiskaajan osalta joulukuuhun. Kansanomaisesti kehräys alkaisi taas ensi vuonna samoissa merkeissä kuin viime vuonna. Mutta ensin juhlistetaan joulua ja talvipäivänseisausta, kuten aina on ollut tapana. Lahjojen antaminen on usein ollut merkki siitä, että talon väki on niin varoissaan, että muillekin voi jakaa siitä. Nykyisin lahja on merkki toisen ihmisen arvostamisesta ja toiveesta ilahduttaa.

kehraaja_ja_rukki

Viimeisenä haasteena onkin pohtia kehrääjille sopivia lahjoja. Hinnan ei tarvitse olla korkea ja monia asioita voi tehdä jopa itse. Mutta tässä ja nyt ei tarvitse pidätellä itseään, mitä sinä toivoisit joululahjaksi kehruun maailmasta? Kerätään toiveita nyt vain kaksi viikkoa, niin niitä ehtii toteuttamaankin. Toiveita lisätään blogin puolelle artikkeliin Mitä kehrääjä toivoisi lahjaksi, sitä mukaa kuin niitä Rukkikuiskaajalle saapuu.

Pst: Tähän keskusteluun voi sitten vinkata Joulupukin apulaisille jos heillä on vaikeuksia keksiä sitä täydellistä lahjaa kehräämiseen hurahtaneelle.

(Tammikuu 2017)

Tammikuussa järjestetään suosittu kehruuilta Leppävaarassa Peroba Cafessa. Siellä jaetaan Kehrääjän vuoteen osallistuneille rukkikorut ja puhutaan kehräämisestä sekä seuraavista haasteista. Muille osallistujille lähetetään suuret kiitokset ja rukkikoru postissa tammikuun aikana. Lämpimät kiitokset kaikille jotka jakoivat ajatuksiaan ja innostuivat seuraamaan edellisten kehrääjäsukupolvien askelissa.

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Mainokset