Marraskuussa kehrääjä innostuu

Jos kansanomainen kehrääjän vuosi päättyi laskiaiseen, niin marraskuussa se alkaa. Martin lortti eli vyyhti lankaa pitäisi roikkua seinällä jokaisella kehrääjällä Martin päivänä 10.11.

Kaisan, Katariinan tai Kaarinan päivä on 25.11. ja silloin on ollut vuoden tärkein keritsemispäivä: ”Kaisan villa ei katoa”. Onko päivä oikeasti paras päivä keriä kierä- eli syysvilla? Vai onko kyseessä pyhään Katariinaan liittyvä uskomus? Pyhä Katariina yritettiin teloittaa teilipyörällä, joka kuitenkin halkesi ja siksi murhatyö tehtiin loppuun miekalla. Kansa on tulkinnut pyhimyksen tunnukset teilipyörän rukinpyöräksi ja miekan värttinäksi. Nopeasti katsottuna nuo samat kehräysvälineet näyttävät löytyvän myös Caravaggion upeasta maalauksesta.

pyha_katariina_ja-pyora

Jos villat keritään nyt, niin mitä niille seuraavaksi tapahtuu? Kehrääjän vuoden haaste tarttuu marraskuussa tähän paljon kipakkaa keskustelua herättävään aiheeseen mitään tapaa tuomitsematta.

  • Kerro kuinka käsittelet villan ennen karstausta. Jos pestään, niin miten pestään? Jätetäänkö pesu väliin kokonaan? Jos hapatetaan, niin miten hapatetaan? Tuuletetaanko vai upotetaanko veteen?
  • Jos aina peset villat, niin kokeile kehrätä pesemätöntä. Myös päinvastoin, jos aina olet kehrännyt pesemätöntä, niin kokeile nyt pestyä villaa. Rukkikuiskaajalta löytyy yhdenlainen pesuohje, mutta se ei suinkaan ole koko totuus villan käsittelystä.
  • Laittakaa kuvia ja tekstiä marraskuun loppuun mennessä, niin nostetaan yhdessä lammas pöydälle.
Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Villamarkkinoiden mahtava valikoima

Lokakuun haasteeseen vastattiin innokkaasti ja onkin mahtavaa nähdä kuinka suomalaisia lampureita arvostetaan. Suositelkaa näitä markkinoita kaikille vasta-alkajillekin, niin saavat hyviä kuituja alusta alkaen.

sotkamon_villamarkkinat_4.jpg

Sotkamolaisten villan lajittelua.

Rukkikuiskaajan iloksi haasteeseen tarttuneet ovat hoitaneet mainostuksen kirjeillä, joten pidemmittä puheitta päästän heidät ääneen.

ivin kirjeessä on mainittu useita suomalaisia villantuottajia ja hienosti myös kuvattuna näiden tilojen villoista kehrättyjä lankoja.

Sotkamosta tulleessa kirjeessä kuvattiin käyntiä villatilalla testaamassa kerintätaitoja. Joistain villoista tuli jopa vähän jakamisen vaikeutta, mutta tarinalla on onnellinen loppu.

Petran kirjeessä voi lukea lampurin vuodesta kuvien kera. Erityisen hauskoja ovat paimenkoirat, jotka selvästi tietävät tekevänsä tärkeää työtä.

Sanski teki kuvareportaasin Rukki- ja rautapadan Facebook-sivuille omista mohairvuohistaan. Kannattaa ehdottomasti lukea näistä luksuskuidun-kasvattajista.

Tallenna

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Lokakuun villainen haaste

lokakuun_mainoskaritsat

Kehrääjän vuoden lokakuun haasteessa on kaksi osuutta ja yksi bonushaaste:

  1. Tutustu suomalaiseen villan tuotantoon.

    Googlesta löytyy hakusanalla ”raakavillaa” useita sivuja ihania lammastiloja, joilta saa luomuvillaa, ahvenanmaanlampaan villaa tai jopa jotain eksoottisempaa, kuten alpakkaa (kyllä, alpakka ja laama yms lasketaan mukaan tähän haasteeseen).

  2. Kyläile oikeasti tai virtuaalisesti lammastilalla ja kerro mitä löysit. Valokuvia ja linkkejä saa mielellään lähettää.

    Mainosta omia lampaita, naapurin lampaita tai jotakin muuta suosikkia. Näille villamarkkinoille mahtuu loistavasti väkeä mukaan.

Bonushaaste: Kehrää pieni tai suuri kokeiluerä tilalta hankkimastasi villasta.

Lokakuun lopulla julkaisen yhteenvedon tavalliseen tapaan ja siinä mielellään esittelen useita suomalaisia lammastiloja. Yhden olenkin jo käynyt tarkastamassa, voit lukea tästä seikkailusta artikkelissa Lampurilla kylässä.

Ja koska olemme jo yhdeksän haastetta tarponeet yhdessä, pieni muistutus osallistumisesta:

  • Laita tulokset (kuvat ja teksti) minulle sähköpostitse, mielellään viimeistään jo kuukauden toiseksi viimeisenä päivänä. Sähköpostilla tulleet viestit näen varmasti, Facebookin kanssa on vähän kiikun kaakun.

Pieni ennakkomainos marraskuun ja joulukuun haasteista: joululahjoja! Eli säästäkää hieman villaa ja intoa loppuvuodellekin.

Kategoria(t): Uncategorized | Yksi kommentti

Pellavaa niin, että päistäreet pölisee

Syyskuun pellavahaaste yllätti monet kehrääjät. Ensimmäinen yllätys tuli sen suhteen, että haasteesta ei kerrottu etukäteen niin, että pellavaa olisi voinut kylvää. Onneksi tämä ei ole este pellavan kehräämisen kokeilulle. Muut yllätyksen liittyivätkin pellavan käsittelyn työläyteen ja siihen oliko pellavaa loppujen lopuksi helppoa vai vaikea kehrätä.

Rukkikuiskaajalla itsellään on ei-nyt-niin-salainen-antipatia pellavaa kohtaan. Kaikki se vaiva ja sitten kehruu on useimmiten mennyt aivan penkin alle. Nyt aloitin helposta, valmiista aivinasta ja kehräsin kuivana värttinällä. Kuitu oheni miellyttävästi ja pörröinen lanka syntyi nopeasti yläpainovärttinän hurjilla kierteillä. Pienihän tuo lopputulos on, mutta minulle kovin arvokas.

rukkikuiskaajan_pellavat

SIP Helsingissä seurasin vierestä kuinka kuin taikaiskusta pellava alkoi käyttäytyä hyvin hieman kostutettuna ja langasta tulikin epäuskoisen ihmisen käsissä maailman kauneinta. Oli muutenkin hauska tavata Rukkikuiskaajan lukija ja pohtia sitä millainen ero on kontakti- ja kauko-opetuksella.

Helena, Eevan ja Bertan pellavakerhuu alkoi aivan alusta alkaen. Läpi käytiin rohkaus, loukutus, lihtaus loukulla ja häkilöinti harjalla. Ihanasti on kehrätty sekä rohdinpellava (vasemmalla kuvassa) että aivinat.

Pirkko Pohjois-Karjalasta lähetti linkin jo seitsemän vuotta sitten kirjoitettuun hienoon blogi-sarjaan pellavankäsittelystä. Katselkaapas kuinka sujuu pellavan käsittely itsensä ”pellavahöyrähtäneeksi”nimenneeltä.

Petra kokeili lammaskiireiden keskellä Raijan aitan pellavatopseja värjättynä ja värjäämättömänä. Kuulemma oli omituista kehrätä valmiista topsista, sitä kun ei juurikaan ollut tullut tehtyä. Pellava tuntui myös vahvemmalta kuin villa eikä se katkennut jos unohtui ajattelemaan omiaan. Kenties valmis lanka pääsee kangaspuihin asti.

Kaisa ehti kasvattaa omat pellavat, kuten hänen blogistaan Elämää ja Elektroniikkaa voi lukea. Siellä näkyy myös tunnelmia Seurasaaren pellavapäiviltä, joilla päistäreet todellakin lentelivät. Kauniista ja silkkisestä pellavasta on syntynyt maailman kauneinta ”nieglottua pitsiä” kuten karjalaiset sanovat.

Päivi lähetti syyskuun haasteesta kirjeen useampana vuonna tehdyistä kokeiluista. Näkyykö edistystä vai oliko työnjälki loistavaa alusta alkaen?

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Lampurilla kylässä

artikkelikuva

Lampuri Petra Gummeruksella ei ollut vaikeuksia tunnistaa Rukkikuiskaajaa Pyhäjärven juna-asemalla. Olin ainoa, joka jäi kyydistä. Toukokuussa 2016 olin matkustanut maan halki etelästä pohjoiseen villaa tapaamaan.

Edessä olisi ensin kahden päivän kurssitus Jokilatvan opistossa värttinä- ja rukkikehräämisestä ja sitten päästäisiin asiaan eli lampaisiin. Lampaita, niitä oli ainakin 250 ja joidenkin kesävilla oli säästetty minua ja kahta muuta vierasta, Merviä ja Elenaa varten.

lampaat_aitauksessa

Valitsin pienestä laumasta kauniin suklaanruskean uuhen, jonka uskoin katsovan minua lempeän ymmärtävästi. Villasta kehrätystä langasta tulisi minulle lempimyssy.

petra_valitsee_lampaan.JPG

Petra käytti apuna lammaskoiraa ja koukkua erottaessaan uuhen minua varten. Muut lampaat jytistivät helpottuneina ohi ja asettuivat katsomaan kuinka hyvin teoreettinen kaupunkilaisneiti käsittelee keritsimiä.

g-uuhi_portissa

Keritsemisen apuna käytettiin lampaan napakasti paikallaan pitävää laitetta, joka helpotti ainakin ensikertalaista valtavasti. B-sukupolveen kuuluva uuhi eli noin nelivuotias lammas muisti, että keritsemisen jälkeen kuuma olo helpottaa ja siksi asettuikin ihan kiltisti laitteeseen.

Petra näytti aluksi kuinka keritseminen tapahtuu. Ensin selkärangan molemmin puolin pitkä leikkaus ja sen jälkeen ylhäältä alaspäin kohti mahaa. Näytti ja kuulosti erittäin selkeältä. Sitten vain kuulosuojaimet päähän, kahden kilon tärisevä, terävä ja liikkuva sähkökeritsin käteen ja rohkeasti töihin.

rukkikuiskaaja_kerii

Tein aivan kaikki aloittelijan virheet ja B-uuhi näytti lopuksi aivan tilkkutäkiltä. Mutta kuulemma jo kahden viikon jälkeen muut lampaat lakkaavat nauramasta… Maassa oli paljon kahteen kertaan leikattua silppua, mutta selän päältä sain ison säkillisen hyvää ja pitkää villaa. Herkimmät kohdat viimeisteltiin saksilla, jotka toimivat myös yllättävän hyvin.

Tuo aurinkoinen hetki, jolloin halailin rauhallista ja onnellista, terveeltä eläimeltä ja heinältä tuoksuvaa lammasta oli upea! Villa odottaa vielä pesemistä ja kehräämistä, mutta odotan innolla päästä kehräämään itse kerittyä villaa.

Petra Gummeruksen löydät siis Myllymäen tilalta Pyhäjärveltä ja sieltä kannattaa ehdottomasti tilata raakavillaa omiin kehräyksiin. Kehrääjänä hän tietää mitä me muut kehrääjät odotamme villalta ja värejäkin on monia, jopa harvinaista pitkää luonnonmustaa.

artikkelikuva_loppuun

Tallenna

Tallenna

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Syyskuun pellavainen haaste

Pellavan käsittely ja kehrääminen on luonnollisesti Kehrääjän vuoden syyskuun haaste. Lue lisää pellavan käsittelystä ja haasteesta Kehrääjän vuoden sivulta.

Rukkikuiskaaja on jo monta kertaa luovuttanut aivinan kehräämisen suhteen, mutta aikoo yrittää vielä kertaalleen. Helpoin tapa aloittaa tämän pitkän kuidun parissa on hankkia pellavatopsia ja kaikessa rauhassa kokeilla sen sujumista. Kokeneemmat näyttävät meille mallia torttien ja kuosaleiden maailmasta. Pellavasta on perinteisesti kehrätty säiettä kankaan kutomiseen, mutta millaista olisi lenkkikerrattu pellavalanka tai pellavabuklee?

pellavaloukku

Ota kuvia, kehrää ja lähetä Rukkikuiskaajalle syyskuun loppuun mennessä postia.

Innostusta pellavankehruuseen voi löytää kirjoista:

  • Baines, Patricia 1989: Linen. Handspinning and weaving.
  • Heikkinen-Rummukainen, Anja 1990: Eläköön pellava.
  • Hukkinen, Satu 1995: Luonnonkuitujen kehruu.
  • Laine, Katri 1935: Otavalan pellavanviljely- ja kehruukoulu.

Mallia voi ottaa Kurkijoella 1939 kuvatusta pellavankäsittelystä, joka on tallennettu Isien työt -DVD:lle 5.

Rukkikuiskaaja ja Kehrääjien kilta ovat tavattavissa Seurasaaressa 3.-4.9. jolloin pellavaa pääsee käsittelemään ja kehräämään mahdollisesti Suomen parhaassa seurassa. Villa- ja pellavapäivien fb-sivulta löytyy lisätietoja.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi

Ilmaista kehräysiloa

Elokuun ilmaismateriaaleista kehrääminen herätti paljon keskustelua. Samoilla linjoilla on Rukkikuiskaajakin ollut miettiessään, että eikö tätä voisi tehdä helpommin… Me olemme tottuneet puhtaisiin villoihin ja valmiisiin topseihin, niistä kehrääminen on niin nautinnollista ja lopputuloskin on hallittu. Ilmaiset ja usein lyhyet kuidut haastavat kehrääjän taidot ja vaativat ongelmien sietokykyä. Lopuksi ne voivat viedä kehrääjän aivan mukanaan tai sitten ei, tärkeintä on kuitenkin kokeilla.

Sari testasi lyhyen lyhyiden horsman siemenhötöjen (20%) kehräämistä ilmaiseksi saadun karitsanvillan (80%) kanssa. Hän pesi horsman ja villan yhdessä, jonka jälkeen kuituja ei enää erottanut toisistaan. Kehrätessä lyhyempi horsma teki palleroita langan sekaan. Kuulemma kokeilun olisi voinut jättää väliinkin. Lanka on kuitenkin ihana pehmeän näköistä ja koostumukseltaan ainutlaatuista.

Helena poimi maasta tuntemattoman koiran harjatut pohjavillat, samanlaista keräämistä ovat harrastaneet esiäitimmekin muinaislampaiden laitumilla. Karvat on kehrätty karstaamatta ja kerrattu valkoisen lampaanvillasäikeen kanssa.

helenan_vieraskoiralanka

Marin kehräämä nokkoslanka on upean väristä. Kasvia ei ole liotettu etukäteen, se on vain kuivattu, loukutettu ja lihdattu. Loukku ja lihta ovat perinteisiä pellavankäsittely välineitä ja niitä on mahdollista löytyy ullakoilta sekä varastoista. Kuvassa on nokkonen käsittelyn alla Marin lihdassa 1870-luvulta.

Va Le testasi paperilangan kehräämistä. Vasemmalla kuvassa on kukkasidontaan tarkoitettu kreppipaperi vuodelta 1960 ja oikealla japaninpaperi. Hän mietti olisiko ollut kestoa enemmän jos olisin kostuttanut paperin ennen kehruuta. Ehdottomasti kokeilemisen arvoista, mutta omat kokemukseni ovat olleet vain märkiä katastrofeja. Ennemmin kehottaisin testailemaan erilaisia papereita ja suikaleen leveyttä.

Va_Len_paperilangat

Anne kehräsi monen värisiä silkkipaitoja suikaleiksi ja kehräsi langaksi. Silkkihän mielellään kerää itseensä likatahroja, joista ei millään pääse eroon. Lankana tahrat katoavat ja siitä voi virkata jotain aivan uutta. Rukkikuiskaaja haaveilee silkkisestä korista, jossa voisi säilyttää silkkisiä hiusnauhoja.

Annen_silkkiräsylanka

Kolmikolta Eeva, Bertta ja Helena tuli mielenkiintoisia kokeiluja ilmaisten materiaalien parissa. Oikealla olevassa kuvassa ylin lanka on paperinarua rehusäkistä, keskellä lankaa tupasvillasta ja alin nokkoslankaa Eevalta. Keskimmäisessä kuvassa Bertan kokeilussa syntyneet langat, ylimpänä kerrattu kangassuikaletta, keskellä nokkoslankaa ja alimpana paperinarua rehusäkeistä. Kuvassa oikealla Shetlannin lammaskoiran karvalankaa.

Päivin kokemukset ovatkin muovin maailmasta. Muovipussilanka oli kuulemma nihkeätä virkata ja kehrätä, joten lankaa syntyi hyvin vähän. Muovi onkin haastava materiaali, sen selättämisen salaisuus on mieletön määrä työtunteja.

paivin_muovilanka

Muoveja on myös monia erilaisia. Rukkikuiskaajan onnistuneimmat kokemukset ovat syntyneet leipäpusseista, jotka ovat muovia numero 5. Pussi leikattiin spiraalina kapeaksi suikaleeksi, venytettiin vielä ohuemmaksi ja sen jälkeen kehrättiin sekä kerrattiin. Valmis lanka muistutti helmiäistä ja siitä virkkaaminen oli yllättävän miellyttävää. Kenties palaamme aiheeseen lyhyen artikkelin myötä.

Kategoria(t): Uncategorized | Kommentoi