Vasta pesty puhdas lammas eli villan peseminen ennen kehruuta

Suomenlampaan villa kerimisen jälkeen. Likaista, rasvaista, lajittelematonta ja melko pahan hajuista.

Villan pesemisestä syntyy aina vilkas keskustelu kun opetan kehräämistä työväenopistoissa, monien mielestä villaa ei ole eikä tule pestä etukäteen, monet tahtoisivat pestä raakavillansa hyvinkin perusteellisesti. Aina ei ole aikaa käsitellä aihetta niin perinpohjaisesti kuin haluaisin, joten tartun aiheeseen tämän kirjoituksen muodossa. Lampaanvillaa voi kehrätä ilman pesua, jos villa on luonnostaan vähärasvaista ja hyvin puhdasta. Villan rasvan sisältämä lanoliini auttaa kehräämisessä, mutta usein rasvaa on paljon, kovettaen kuidun ja sotkien työvälineet (Baines 1977, 28). Rasvainen lanka vetää puoleensa likaa ja saattaa sotkea myös muutkin vaatteet. Onneksi villan pesemiseen löytyy useita eri tapoja tarpeen mukaan, pienestä huuhtelusta kunnolliseen kuuramiseen.

Suomalaisista lähteistä aiheesta on löytynyt varsin vähän viittauksia. Ilmar Talven kirjassa Suomen kansankulttuuri mainitaan lyhyesti, että lampaat pestiin ennen keritsemistä, joka tapahtui Länsi-Suomessa kolme kertaa ja Karjalassa neljä kertaa vuodessa (Talve 1990, 175). Englannissa lampaiden pesu tapahtui ajamalla eläimet matalan järven läpi, joten voisi kuvitella Suomessa tekniikan olleen samankaltainen. Pesu tuskin tapahtui mäntysuovalla savusaunassa.

Lammas käyskentelee keväästä syksyyn timoteiruohikossa märehtien elämän pieniä riemuja. Ennen laitumella pääsyä sen lyhyt talvivilla on leikattu ja nyt uusi villa pääsee kasvamaan hurjaa vauhtia syksyn kerintää varten. Loka-marraskuussa lampaat saatetaan pestä ja sen jälkeen keritsimet surisevat, irrottaen villan yhtenä siistinä taljana. Tässä villalevyssä näkyy kaikki lammasmainen toiminta: syöminen, nukkuminen ja luonnollisesti kakkiminen.

Keritty villa on siis likaista ja epätasalaatuista. Ennen tämä kokonainen talja lajiteltiin huolella sen mukaan, mitä siitä ollaan tekemässä. Kylkien villa on usein parempilaatuista kuin etu- tai takapään, joten se laitettiin sivuun parempia vaatekankaita varten. Nykyaikaisissa kehräämöissä lajitellaan vähemmän, sillä teolliset karstamyllyt karstaavat kaiken tasalaatuiseksi huopalevyksi. Ja juuri tätä lajittelematonta villaa useimmat kehräämöiltä raakavillan tilaajat saavat. (Kehräämö saattaa jopa ehdottaa valmiiksi pestyä villaa, mutta kokemuksen mukaan se on liian huopunutta käsin- ja myllyllä karstaajalle.) Lajittelua tehdään edelleenkin niissä onnellisissa piireissä, joissa lampaita kasvatetaan villaa varten. Viiden lampaan omistaja voi jopa huoltaa lampaidensa villaa kesän aikana, nyppien suurimmat roskat ja takut pois.

Aloitteleville kehrääjille suositellaan raakavillasta aloittamista, jolloin tutustutaan villan puhdistukseen, pesuun ja karstaamiseen. Kun villan on huolella valmistanut kehräämistä varten, on helpompi erottaa kehrättävän kuidun aiheuttamat ongelmat ja kehrääjän omat ongelmat. Topseista, eli valmiiksi karstatuista, kammatuista ja värjätyistä villoista aloittaminen ei aina ole helpoin ratkaisu, sillä niidenkin käsittely vaatii tietämystä. Perinne- ja historiallisia käsitöitä harrastavat usein askartelevat suoraan lampaasta kerityn raakavillan parissa, sillä näin he saavat villan joko kammattua tai karstattua tarpeensa mukaan värttinää tai rukkia silmällä pitäen. Toisessa ääripäässä ovat intohimoiset rukkikehrääjät, jotka nauttivat valmiin topsin tuomasta nopeudesta ja upeista kuitusekoituksista.

Palataan siihen hetkeen kun kehräämöltä tilattu raakavilla saapuu lähipostiin. Usein paketissa villaa on kilokaupalla, sillä kilohinta on edullinen verrattuna postituskuluihin. Kannattaa silti miettiä, että kuinka monta villapaitaa saa esimerkiksi kolmesta kilosta villaa. Villasäkki on syytä aukaista saman tien ja villaa pöyhiä, koska se usein painuu kasaan postituksen aikana. Samalla voi nyppiä pois isoimmat roskat: timotein kukinnot, oljet ja luonnollisesti kakkapapanat.

Villassa on oma hajunsa, sekin on osa lampaanvillan viehätystä. Useimmat kotieläimet pitävät raakavillan hajusta ja saattavat pyrkiä sen sekaan nukkumaan. Pestessä haju usein pahenee, mutta onneksi pesijä tottuu siihen nopeasti. Ulkopuolisen mukaan haju on sama kuin joku yrittäisi keittää teetä lampaasta. Pestyssä villassa on edelleenkin mieto lampaan haju, mutta siihen on syytä lampaanvillan kehrääjän tottua. Hankitun villan pikaiseen pesemiseen kannustaa myös se, että likainen raakavilla houkuttelee herkästi epätoivottuja eläimiä, koiperhosten ja turkiskuoriaisten toukkia. Peseminen vähentää vahinkojen määrää, sillä juuri rasva on se aine, jota nuo pienet hyönteiset syövät.

Olen testannut lähes kaikki vaihtoehdot pesemättömyydestä kehräämön pesemään villaan ja näiden kokeilujen pohjalta päätynyt tässä kirjoituksessa esitettyyn pesutekniikkaan kuumalla vedellä ja pesuaineella. Villan pesuun liittyy muutamia perussääntöjä, mutta niiden noudattamisen jälkeen tyylejä on monia. Kirjoittamassani ohjeessa tweed-langasta villan pesu tapahtuu kuin silkkihansikkain ja raakavilla pestään ilman pesuainetta. Ohjetta onkin hyvä seurata jos pesee pientä määrää villaa ja on kokeilemassa pesemistä ensimmäistä kertaa. Tässäkin lajissa kokemus tuo lisää varmuutta.

Verkosta löytyy kaksi englanninkielistä lempivideotani villan pesemisestä. Molemmat naiset ovat kehittäneet tekniikkansa suurien määrien villaa pesemiseen, määrä vaihtelee puolesta kilosta lähes kokonaiseen kerittyyn taljaan. Molempia yhdistää kuuman veden (n. 60 C) ja reilun määrän pesuainetta (käsitiskiaine) käyttäminen. Blue mountain craftsin Beth näyttää videossaan kuinka pestään useita erilaisia villoja ja laatuja. Neauveau Fiber Arts Ashley pesee villansa pulsaattoripesukoneessa. Tämä tekniikka on aiheuttanut paljon väärinymmärryksiä Atlantin molemmin puolin. Villaa ei pestä pesukoneella, vaan sen rumpua käytetään sen liottamiseen ja likaisen veden linkoamiseen. Olen nähnyt sekä kuvissa, että luonnossa tavallisessa pesukoneessa villapesuohjelmalla ja -aineella pestyä villaa, joka on huopunut täysin käyttökelvottomaksi. Joten jos käytössä on vanha pulsaattoripesukone, sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla. Muussa tapauksessa käsinpesu on suositeltavaa.

Pesemisessä suosittelen käyttämään kahta isoa astiaa, jotta pesuveden voi jättää jäähtymään. Kuumaan pesuveteen nimittäin liukenee lian lisäksi villasta ylimääräistä rasvaa ja lanoliinia, joka saattaa tukkia viemärin. Näiden rasvojen vuoksi villa nostellaan ensimmäisestä pesuvedestä kun vesi on vielä kuumaa, jäähtyessään rasva luonnollisesti tarttuu takaisin villaan. Rasva nousee jäähtyneen pesuveden pintaan, josta se on helppo kuoria talouspaperiin imeyttämällä ja heittää pois seka- tai biojätteeseen. Muut vaiheet ovat yksinkertaisesti huuhtelun toistamista kuumassa vedessä ja lopuksi villa levitetään kuivumaan ilmavasti.

Kuuma ja saippuainen pesuvesi. Likaa ja rasvaa irtoaa paljon.

Villan rasva on noussut jäähtyneen pesuveden pintaan.

Ensimmäinen kuuma huuhteluvesi, joka on vielä hyvin likaista.

Kolmas huuhtelu, jossa vesi voidaan tulkita kirkkaaksi. Tämän jälkeen villa puristellaan ja laitetaan kuivumaan.

Villan kuivaaminen kannattaa tehdä ilmavasti ja mielellään välillä pöyhien. Pienempiä määriä voi kuivattaa esimerkiksi leipomiseen käytettävällä jäähdytysritilällä. Suuret määrät kannattaa levittää vanhan keittiöpyyhkeen päälle pyykkitelineeseen. Villa kuivuu muutamassa vuorokaudessa, riippuen vähän kuinka tiiviisti se on. Kesällä villan voi kuivattaa ulkona varjossa, mutta silloin kannattaa laittaa villan päälle jokin verkko tai kangas, jotta siihen ei mene roskia. Uskomatonta, mutta yhden pienen kuivauserän olen menettänyt pikkulinnuille, jotka päivän aikana kantoivat sen ilmeisesti pesäänsä nokallinen kerrallaan. Märkää tai kosteaa villaa ei kannata yrittää karstata, sen rakenne on rajumpaan käsittelyyn liian hauras. Jotkut kiireiset kehrääjät ovatkin yrittäneet nopeuttaa kuivumista hiustenkuivaajan ja kuivauskaapin viileällä asetuksella. Myös lämmitetty lattia ja saunan jälkilämpö on testattu. Tulokset ovat olleet melko siedettäviä, mutta silti on parempi puristaa märkä villa mahdollisimman kuivaksi ja pöyhiä kuivumisen aikana. Villa ei muutu paremmaksi säikäyttelemällä sitä nopeilla ja suurilla lämmönmuutoksilla.

Pöyhitty villa kuivumassa ilmavasti.

Villan käsin pesijän muistilista

1. Siivoa villasta pahimmat roskat, lyhyimmät kuidut ja papanat.
2. Täytä iso astia (ämpäri tms., mielellään kannellinen) kuumimmalla hanavedellä ja lisää sekaan hajutonta, fosfaatitonta käsitiskiainetta kunnes vesi tuntuu liukkaalta.
3. Nosta villa veteen ja painele lastalla tai muulla tikulla veden alle. Älä laita liikaa villaa tai se ei peseydy.
4. Liota kannen alla, ettei lämpö karkaa, noin tunnin ajan.
5. Nosta villat pienissä erissä pesuvedestä toiseen astiaan, puristaen likaveden takaisin ämpäriin. Anna pesuveden jäähtyä kunnolla. Ennen sen pois kaatamista kuori rasva veden pinnalta esim. talouspaperilla, jotta rasva ei tukkisi viemäriä.
6. Täytä iso astia kuumalla hanavedellä ja nosta villat veteen likoamaan noin vartiksi. Nosta likoamisen jälkeen pienissä erissä puristellen. Tämän vaiheen saa toistaa 2-4 kertaa tai kunnes vesi on kirkasta. Vältä suuria lämpötilan vaihteluja ja turhaa villan liikuttelua.
7. Nosta villat pienissä erissä puristellen viimeistä huuhteluvedestä. Vedä villaa auki käsin ja ravistele hieman, jotta osa pienistä roskista putoaa.
8. Levitä villa kuivumaan ilmavasti, esimerkiksi vanhan keittiöpyyhkeen päälle kuivaustelineeseen. Anna kuivua täysin ennen karstaamista.

Käytetyt lähteet