Kehräyshaaste 2015, heinäkuu-joulukuu

Liityin Ämmä ja Koukkari – FB ryhmän kautta tulleeseen Merinellen kehräyshaasteeseen. Haasteessa saan vuoden ajan joka kuukausi uuden tehtävän, jonka toteuttamisesta kirjoitan lyhyen tekstin. [Lisäys 18.11.2015: Merinellen kehräyshaaste loppui hieman etuajassa, mutta Rukkikuiskaaja jatkoi sitkeästi loppuun asti.]

Tämä blogikirjoitus eroaa hieman Rukkikuiskaajan tavallisesta tutkitusta tiedosta, mutta tarkoituksena on myös testata perinnerukin äärirajoja. Useimmilla muilla haasteeseen tarttuneilla näyttää olevan käytössään modernit rukit ja modernit kehräyksen apuvälineet, joilla kehrääminen on oman kokemukseni mukaan erilaista kuin vanhoilla työvälineillä. Ei välttämättä helpompaa, mutta erilaista.

Haaste myös innoittaa minua kehräämään lisää. Useimmiten muut käsityötekniikat vievät aikaa kehräämiseltä, mutta nyt olen paneutunut uusiin kuituihin ja kokeiluihin. Kehruukilometrien karttuessa rukki on alkanut totella kummasti ja vihdoinkin minä olen se, joka vie tässä valssissa.

Kehräyshaaste on nyt jaettu kahteen osaan, koska siitä alkoi tulla melko pitkä kirjoitus.

Uusin haaste on aina ylimpänä!

Joulukuu

valmis_vyyhti

Kehräyshaasteen 2015 viimeinen ja korein lanka. Useimmiten kehrään vain järkevää lankaa, jota voisi käyttää sukkiin tai huiviin. Mutta tästä hopeisesta rusettilangasta olen haaveillut aina kun syön lempikonvehtejani. Riemukasta oli toteuttaa pitkään kutkuttanut idea!

Langassa on pohjana kierrätys-tweed, jossa lähes puolet on langanpätkiä ja loput suomenlammasta. Pätkät karstattiin melko huolettomasti villan kanssa sekaisin ja lopputuloksessa nuo näkyvät kierreraitoina. Kertaukseen valikoitui vaaleanvihreä viskoosilanka, jotain vanhaa teollista lankaa varaston pohjalta.

Rusetit on tehty suklaakonvehtipapereista (tämän vuoksi lanka tuoksuu hennosti suklaalta). Yksi paperi on leikattu kahtia, taiteltu ja kierretty keskeltä muutaman kerran napakasti rusetiksi hopeinen puoli ulospäin. Muutaman kokeilun jälkeen löytyi sopiva tapa kiinnittää rusetti kertauksen aikana, sillä perinnerukin piippu ei imaisekaan sitä tuosta vaan sisäänsä. Viskoosilanka on kierretty kaksi kertaa rusetin kaulan ympäri, jonka jälkeen villa- ja viskoosilankojen on annettu kiertyä toistensa ympäri ja imeytyä rullalle. Kun rusetti saavutti piipun suun, se rutistettiin kasaan ja työnnettiin keskikohta edellä piipun sisään. Usein rusetti piti johtaa vielä käsin hampaidenkin yli.

Tästä rapisevasta ja tuoksuvasta langasta pitäisi ehdottomasti virkata karkkikulho. Virkatessa rusetit pystyisi hyvin johtamaan työn ulkopuolelle kimaltelemaan.

Lokakuu ja Marraskuu

Samasta värjäyserästä syntyivät kaksoslangat, Kaapeli ja Spiraali.

varjatty_villa_ja_langat

Villat ovat massavärjätty vahingon ja sattuman kautta. Alun perin valkoinen villa värjättiin kasvivärjäyksen jälkiliemessä eikä väriä suuresti tarttunut. Mutta purete tarttui ja siksi seuraavassa sipulin jälkiliemessä puolet villoista ottikin kirkkaan keltaisen ja puolet vihertävän.

Luonnollisestikin villa oli tässä vaiheessa jo täysin kuivaa ja hieman huopunutta, mutta olipahan vihdoin hyvä syy kokeilla Alden Amosin kehräysöljyä (hiven saippuaa, oliiviöljyä ja vettä, resepti tuonnempana). Kehräysöljy elvytti villan ihmeellisesti ja karstaaminen sekä kehrääminen sujuivat mainiosti.

kaapelilanka

Kaapelilanka on lankaa, jonka rakenne on nelisäikeinen ja pinta hieman helmimäinen. Ensin kehrätään kaksi säiettä, jotka kerrataan yhteen ja nämä kaksi lankaa kerrataan yhteen. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta usein ensimmäinen kokeilu menee pieleen, minullakin. Kaapelilangan salaisuus on sopivan kierteen löytäminen. Ensimmäiset säikeet kehrätään normaalin napakalle, säikeen paksuudelle sopivalle kierteelle. Säikeet kerrataan yhteen valtavalla määrällä kierrettä, testaamalla sopiva kierre löytyy helpoiten. Lopullisessa kertaamisessa pyritään samaan aikaiseksi tasapainoinen lanka. Parhaiten tekniikka avautuu taas videon avulla, tällä kertaa neuvomassa brittiläinen chicksinrubber.

spiraalilanka

Spiraalilanka on vapautuneempi taidelanka, jossa toinen säie kiertyy toisen ympärille. Erona siis tavalliseen kertaamiseen, jossa pyritään saamaan molemmat säikeet kiertymään toistensa ympärille. Usein spiraalilangassa on teollinen ydin ja kiertävä lanka on itse kehrätty. Suosittelen erityisesti kehräämään ns. thick and thin -langan ja kiertämään sen jonkin lankavaraston kamalimman ostolangan kanssa. Rukin veto säädetään melko tiukalle, ydinlanka pidetään tiukkana vasemmassa kädessä ja kiertävä säie tulee löysästi oikealta lähes 90 asteen kulmassa. Paradise Fibersin lyhyessä videossa langan lapselliset riemut selviävät.

Syyskuu

Paperinarun kehräys on kiehtonut jo jonkin aikaa, mutta aikaisemmat kokemukset mustista käsistä, värttinästä ja jatkuvasta repeämisestä estivät kokeilemasta suuremmassa mittakaavassa…

Onneksi verkkoa penkomalla löytyi myös jotain niinkin kaunista kuin japanilainen koyori (paperinyörin kehräys) ja shifu (paperilangasta kutominen). Kauniin videon aiheesta voi katsoa useammankin kerran. Aiheesta kirjan kirjoittanut Susan Byrd näyttää ihanan seesteisesti videossaan kuinka ohut nyöri syntyy. Erittäin kekseliäs tekniikka, jossa kehräämällä lisätään kierrettä. Oma zen-tilani ei ollut ehkä Susanin luokkaa, mutta ilahduttavaa paperin kehrääminen on sekä värttinällä että rukilla.

Materiaalina näissä japanilaisissa nyöreissä ei ole meille suomalaisille tuttu teollinen kopiopaperi vaan puun kuiduista seulan avulla tehty vahva paperi. Shifussa voi olla osittain kyse käsintehdyn ja kalligrafialla maalatun, hieman nuhraantuneen taulun paperin säilyttämisestä. Toisaalta paperinarusta on suoraan kudottu vaatteita myös köyhän maalaisväestön käyttöön. Tässä ilmeni kiehtova yhteys suomalaisiin pula-ajan kenkiin ja vaatteisiin, jotka on tehty paperista. Lopputulos ei ole suinkaan niin rapea ja kova kuin voisi kuvitella. Shifu-kankaan pystyy pesemään jopa pesukoneessa.

Vapautuneena pakkomielteestä kehrätä sanomalehteä paperiksi, tutkiskelin omia vaihtoehtojani ja päädyin kaavapaperiin. Metrin levyisestä valkoisesta kaavapaperista oli helppo leikata suuri arkki. Tutkin ennen suikaleiden leikkaamista mihin suuntaan paperi repeää helpommin, sillä teollisessa paperissakin on kuidun suunta. Leikkasin paperin muutaman leveyskokeilun jälkeen 2 cm levyisiksi ja noin metrin pituisiksi suikaleiksi rullaleikkurilla. Shifussa seuraava vaihe olisi kostuttaa suikaleet ja hieroa ne pienelle kierteelle. Kaavapaperi ei kestä tällaista käsittelyä, joten siirryin suoraan kehräämään, mutta aion vielä kokeilla ehdottomasti aitoa shifu-nyörin valmistamista.

Kehrääminen sujuu paperin ehdoilla. Rukissa laitoin nyörit melko kireälle, sillä paperinaru näin ohuesta suikaleesta vaatii yllättävän paljon kierrettä. Ennen kehräämistä rutistelin suikaleen osa kerrallaan ruttuun. Miksi en vain vedellyt suikaletta muutaman kerran? Asia selviää muutaman ilkeän paperihaavan jälkeen. Kehrätessä päästin suikaletta vasemmasta kädestä noin 30 cm, annoin kierteen syntyä, venytin kiertynyttä narua hieman itseeni päin ja lopulta päästin narun kiertymään rullalle. Tällä tavalla naruun syntynyt kierre asettui sileäksi ja se siirtyi rullalle takertumatta hampaisiin. Valmiin narun kerin tiukalle kerällä tasaten vielä kierrettä hieman lisää. Kuvassa näkyvä pikkuinen neulomus palloineen on syntynyt noin neliöstä paperia.

narua_kaavapaperista

Seuraavaksi on pakko päästä kokeilemaan valmiin narun maalaamista ja kiertämistä paperihelmiksi, kuten tässä ihmeellisessä blogissa on tehty!

Kokeiluista innostuneena testasin myös värillisen silkkipaperin kehräämistä. Kaikki sujui aivan mainiosti kunnes päätin kokeilla kierteen asettamista kevyellä kostuttamisella. Koko vyyhti katkesi yhdellä kevyellä vetäisyllä…

narua_silkkipaperistanarun_varomaton_kasittely_kosteana

narua_sanomalehdesta

Kokeilin myös lopuksi sanomalehteä. Ei siitä vieläkään tullut lempimateriaaliani paperinaruun, mutta langan kehräys rukilla sujui kuitenkin ihan hyvin. Kokeilin yhden aukeaman kuumentamista musteen irtoamisen estämiseksi sekä silittämällä (kolme pistettä ja kahden leivinpaperin välissä) että uunissa (n. 15 min 125 asteessa). Eroa ei ollut, joten jatkossa kuumennan uunissa seuraavatkin arkit.

Elokuu

Elokuussa oletettavasti kehruukiireet estivät Merinelleä antamasta meille haastetta. Onneksi tässä vaiheessa vuotta haaste oli jo niin kovassa vauhdissa, että momentti vei mennessään. Kehrääjät -fb-ryhmässä keskustelimme sopivasta kokeilusta ja ehdotin amerikkalaisen Spin Off -lehden innoittamana aktiivista lankaa, jossa säikeet ovat kehrätty eri suuntiin. Kuulostaako liian helpolta? Voin sanoa, että tämän langan yksinkertaisuus piilotti kehruulle tyypillisen salaisuuden: tasapainoinen lanka vaatii kokemusta.

Kehruukurssilla usein joku kysyy mitä tapahtuu, kun kertaa kaksi eri suuntaista säiettä yhteen. Teoriassa tällöin kertaamisen suuntaan kehrätty säie kiristyy ja vastakkainen säie löystyy. Käytännössä lanka ei aikaisemmin ole ollut mielestäni työn arvoista. Mutta kyllähän tälle hieman bukleeta muistuttavalle langalle voisi olla käyttöä ja kehrääminen ainakin on hyvin kiinnostavaa.

Kokeiluihin on käytetty karstamyllyllä tehtyä sekoitusta jossa on 50% bambua, 25% WoW:n tunnistamatonta topsia (merinoa ja bambua/tms. viskoosia?) ja 25% suomenlammasta. Koska Spin Offista saatiin vain inspiraatiokuva, ei kunnollisia ohjeita, piti minun rohkeasti heittäytyä testaamaan erilaisia versioita. Päätin kehrätä toiseen säikeen (S) tiukemmaksi ja toisen löyhemmäksi (Z), kierteiden suhde on noin 1:3. Pidin molemmat säikeet ovat samanpaksuisina vedon aikana, mutta suuri kierteen määrä tiukensi S-kierteisen säikeen rullalle.

Ensimmäisen kertaamisen tein S-suuntaan ja heti kehrätessä lanka käyttäytyi huonosti, lopputuloksen voi nähdä kuvassa vasemmalla… Keskimmäinen ja onnistuneempi vyyhti onkin kerrattu Z-suuntaan. Suoraan rukista vyyhdittynä se tahtoi kiertyä kertaamisen ja tiukentuneen säikeen suuntaan, mutta pienen huovutuksen jälkeen lanka on asettunut. Oikean puoleinen pikkuvyyhti on kehrätty S-suuntaan löyhäkierteisen Z-langan ylijäämästä, ihan vain vertailun vuoksi.

kolme_esimerkkia

Inspiraationa olleessa langassa löyhempi säie oli helmimäinen, tiukemman säikeen asettuessa helmien väliin kauniisti. Oma kokeiluni on enemmän buklee-lankaa muistuttava. Osittain tämä johtuu säikeiden epätasapainoista, lanka saattaisi olla kauniimpi jos molemmissa säikeissä olisi sama määrä kierrettä. Tiukentuva säie voisi myös olla ohuempi, mutta tämä ei vaikuta lopputulokseen yhtä paljon. Kenties joku päivä jatkan kokeiluja, mutta nyt minulla on ainakin yhdenlainen vastaus ja näyte kurssilaisille.

Heinäkuu

Heinäkuussa osallistuin haasteen innoittamana Tour de Fleece-kehräykseen, jossa kehrätään kaikkina samoina päivinä kuin Tour de Francessakin. Tosin tässä kävi kuten kaikissa urheilusuorituksissani koulun hiihtokisoista joogasalin kuukausikorttiin: kesken jäi…

Sain kuitenkin kaivettua esiin haasteen toiseen puolikkaaseen liittyvän esineen, nimittäin charkha-rukkini. Olen ostanut rukin Lontoosta Handweavers studiosta 80 punnalla ja sain vielä kaupan päälle opetusta liikkeen omistajalta. Charkha on olennainen osa Intian itsenäistymistä ja siksi se esiintyy jopa maan lipussa. Mahatma Gandhin kehräsi puuvillaa charkhalla jopa YK:n kokouksissa. Oma, salkkumallinen charkhani, on kehitetty pieneksi, jotta jokainen intialainen voisi kehrätä puuvillaa kotikäyttöön. Ja rukki toimiikin kuin unelma juuri puuvillan kanssa, muiden kuitujen kanssa on tullut vain hirveitä tuppuja.

Seuraavaksi kuvareportaasini puuvillan matkasta langaksi, kissoineen ja eväineen.

01_varusteetCharkha avattuna ja juuri huollettuna sekä puuvillatopsia. Etualan piikistä näkee heti, että kyseessä on värttinärukki.

02_yleisoTyypillinen kehräystilanne, kissoja myöten. Ihmiskokeissa selvisi, että charkha ei toimi parhaiten sohvalla istuen. Vasen käsi venyttää puuvillakuitua ns. pitkävedossa.

03_alamakiTunnin kehräämisen tulos. Luonnostaankin erittäin ohueksi pyrkivä lanka kiertyy värttinän ympärille.

04_neljas_etappiToinen tunti kehräämistä. Värttinälle kiertämisen jälkeen lanka kierretään värttinän piikin ympärille ja siitä kärkeen, jossa varsinainen kierre syntyy.

05_ylikuntoKolmas tunti ja kolmas päivä. Kierrettä syntyy charkhassa todella paljon ja välillä sitä näyttäisi olevan langassa jopa liikaakin, mutta kerratessa kierrettä katoaa paljon.

06_tulosten_vertailuTäysinäinen värttinä ja rukin ostamisen yhteydessä syntynyt lanka. Charkhan käyttäminen vaatii aivan erilaisia otteita kuin tavallinen rukki ja siksi se ainakin aluksi oli todella raivostuttava työväline.

07_rukkikameraTyypillinen työasento, lattialla risti-istunnassa charkhan vieressä. Oikea käsi pyörittää tasossa olevaa rukin pyörää ja vauhtia riittää.

08_evaatKolmas täysi värttinä ja mieltä rauhoittavat eväät. Teehetkiä on tullut vietettyä normaalia enemmän, jotta pikkuinen salkkucharkha ei lentäisi parvekkeelta.

09_kertausKertauksen tein perinnerukilla, koska charkha itsessään ei ole kovin kummoinen työväline kertaamiseen. Avuksi piti tosin pyytää miestä, joka toimi värttinöiden jarruna.

10_laaduntarkkailuJa kun vihdoin alkoi tuntua siltä, että charkhalla kehruu on hallussa, apulaiseni päätti innostua puuvillasta.

11_valmis_vyyhtiValmis kehrätty ja kerrattu puuvillalanka sekä loput puuvillatopsista. Lanka on ihmeellisen pehmeää, kaksisäikeistä ja WPI on noin 15.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s